Sporttivartti eli pieni urheilukatsaus
Muutamat ovat kyselleet, että mites meikäläisen urheiluinto – jaksoiko se kantaa marraskuun treenihaasteen yli? No tottakai! Ei ihan yhtä aktiivisena, mutta marraskuun jälkeenkin on tullut tehtyä keskimäärin 5 tuntia hikiliikuntaa viikossa. Huomaan, että mieli on tosi paljon parempi, kun liikkuu säännöllisesti, fyysisestä olosta nyt puhumattakaan.
Tässäpä muutama urheiluun liittyvä huomio sitten marraskuun:
Tänä talvena olen päässyt hiihtämään yhden ainoan kerran. Se oli täydellinen ajoitus eräänä maanantai-iltana: Sunnuntaina oli satanut sen verran lunta, etteivät ruohonkorret enää törröttäneet Silkkiniityn lumipeitteen alta. Kaupungin hiekoituskoneet eivät olleet vielä ehtineet käsitellä niityn poikki risteileviä kävelypolkuja, joten polunylityksetkin sujui keskeytyksettä. Livistin tuona päivänä töistä jo vähän ennen neljää, hain sukset kellarista ja lähdin lykkimään. Hiihdin kolme kierrosta, eli reilut 5 kilsaa. Ilmassa leijunut kostea sumu muuttui viimeisen hiihtokierroksen aikana tihkusateeksi. Sittemmin sade ei olekaan juuri tauonnut.
Joululahjaksi sain nastalliset juoksulenkkarit, Icebugit. Niitä olen käyttänyt puolentusinaa kertaa lenkillä, hyvin toimii. Viimeisen parin viikon ajan tiet ovat olleet niin sulat, että on voinut lenkkeillä tavanlenkkareissa.
Olen ihan hurahtanut liikkamaikan kahvakuulaan. Ennen en tykännyt siitä ollenkaan, mutta nyt en muiden kahviksessa käykään. Ja nykyisin ymmärrän ottaa jo oma-aloitteisesti 12 kg kuulan.
Viikko sitten sunnuntaina mieleni teki pyörähtää jossain ihan pikkuisessa 30 minuutin jumpassa. Päädyin GRIT Plyo -tunnille. Ennen tuntia en tiennyt, mitä plyometrinen treeni on. Tunnin jälkeen jokainen solu kropassani tiesi. Keskiviikkona pystyin taas kävelemään portaita pahemmin irvistelemättä.
En ole ollut flunssassa sitten marraskuun alun. Paitsi että eilen ja tänään on ollut hönttö olo ja kurkkua on vähän aristanut. Nyt en kuitenkaan tee samaa virhettä kuin viimeksi ja lähde lenkille, vaan lepään – jospa tässä selviäsi vähemmällä.
Tulevaisuuden aktiviteettejakin on tullut petailtua: ilmoittauduin työpaikan järjestämälle seinäkiipeilyn alkeiskurssille, joka pidetään huhtikuussa. Heinäkuussa osallistumme suvun naisten kanssa Savonlinnassa Pyhän Olavin juoksutapahtumaan – kuka maratonille, kuka sauvakävelysarjaan. Itse arvon 10 km ja puolimaratonin välillä. Puolikas olisi kyllä aika tiukka juttu. Onneksi tässä on vielä ilmoittautumisaikaa jäljellä.