Graffitit

Veljenpoikani 9 v kävi perheensä kanssa alkusyksystä Berliinissä ja ihastui katutaiteeseen. Kuinkas muutenkaan. Reissun jälkeen soittelimme kuulumisia. Turvatarkastuksessa hänen Nerf-pyssynsä oli takavarikoitu – sitä kun ei saa ottaa käsimatkatavaroihin. Jekke ei tosin muistanut mainita, että hänen äitinsä myöhästyi lennolta ja jäi Berliiniin. Nerf-pyssy oli enempi mielen päällä. Berliinin katutaiteesta innostuneena jekke kysyi myös, että voisinko maalata graffitin hänen huoneensa seinälle. Lupasin harkita, jos hän antaisi vähän suuntaviivoja.

Pitkin syksyä lähettelin hänelle inspiraatiokuvia Helsingistä, mm. HAMin näyttelystä ja Suvilahden maalauksista. Myöhemmin syksyllä vieraillessani heillä, mallailimme väri- ja tyylimaailmaa. Matkan varrella pikkuveljetkin alkoivat mieliä omaa versiotaan maalauksesta. Joululahjaksi iteroitui rouhea canvas-maalaus, kullekin jekelle omantyylisensä omalla nimellä.

Kun keskiluokkainen, kohta keski-ikäinen rouvashenkilö maalaa akryylimaaleilla kotinsa lämmössä, ei varmaankaan voida puhua uskottavasta katutaiteesta. Mutta pakko tunnustaa, jokin tässä lajissa kiehtoo. Toistaiseksi vaikeinta on saada kirjaimet sidottua toisiinsa niin, että teksti soljuu eikä kyseessä ole vain vierekkäin läntättyjä kirjaimia.