Hyväntekeväisyyskassit

Ensimmäinen satsi hyväntekeväisyyskasseja meni kuin kuumille kiville. Niin moni kyseli kassien perään, että päätin tehdä vielä toisenkin satsin samalla periaatteella – eroon tilkuista ja hillotuista kankaista, rahat hyväntekeväisyyteen: Vailla vakinaista asuntoa ry:lle ja Ensi- ja turvakotien liitolle. Kasseja kassi-almaantumisen ehkäisyyn.

Tämä oli superkiva projekti. Reflektoidaanpa, mikä tässä nyt oli niin kivaa – tästä voi joku motivaatio- tai hyväntekeväisyystutkija saada vaikka aineistoa.

Koko hommahan lähti hillottujen kankaiden vähentämisestä. Entisenä muuttolaatikkoleikkijänä olen toki Konmarini lukenut, ja Konmarihan ohjeisti, että jokaisen tavaran kohdalla tulisi kysyä, tuoko esine minulle iloa. Aina, kun hypistelen kankaita tai painotilkkujen koevedoksia, ne kyllä tuovat minulle iloa – koska ne ovat hauskoja itsessään ja sen lisäksi kuvittelen niiden ympärille jotain, mitä ne voisivat olla. Mutta hypistelen tilkkuja aika harvoin. Muun ajan ne vain makaavat säilytyslaatikossa, enkä silloin muista tilkkuja saati niistä kumpuavaa iloa.

Kasseja puuhaillessa iloa tuotti koevedostilkkujen ja kangaspalojen mallailu ja mätsäily. Joku potentiaalinen asiakas saattoi toivoa, että pakkoko noiden on oltava noin räikeitä, enkö voisi tehdä enemmän hillityn harmonisia, kun niillä olisi parempi menekki. Mutta varastojen matskut ovat mitä ovat. Jos olen 15 vuotta sitten painanut kelta-vihreä-pilkulliselle kankaalle punaisella Ridgen ja Brooken, niin paha siinä on seesteiseksi ruveta. Parempi vaan laittaa kaasua pohjaan ja vetää väri-iloittelu tappiin. Ja tämän vuoksi en tee kasseista tilaustöitäkään. Kun ei voi tietää, millaisia yksisarvisen oksennuksia näistä tulee. Enkä missään nimessä halua tehdä kahta samanlaista.

Iloa tuotti myös homman edistyminen. Oli niin siistiä nähdä, kun veskoja valmistuu. Vaan eniten mielihyvää tuotti nähdä niitä 20 kerralla valmiina! Oikea, käsinkosketeltava lopputulos tuo paljon paremman fiiliksen kuin mikään tilkkujen ympärille fantasioitu mielikuvituksen tuotos.

Jos suurimman ilon minulle tuo se, että näen 20 kreisiä kauppakassia valmiina yhtä aikaa, niin tästä päästäänkin siihen jaloimpaan asiaan, hyväntekeväisyyteen. En tee itse 20 kauppakassilla mitään. En oikein voi tehdä 20 kassia lahjaksi ystävilleni ja sukulaisilleni – saisin varmaan muutaman osumaan kohdalleen, että ”tämä ihminen varmaan pitäisi tästä”, mutta ole kiva rasittaa lähipiiriäni muuten vaan räikeillä tuotoksilla. En myöskään halua myydä kasseja vakkaristi missään omaan piikkiin, en halua harrastuksissani sitoutua liian vakavasti mihinkään. Tositarkoituksella tehty myyntitoiminta toisi myös hinnoittelun haasteen – oikeaa, reilua ja kohtuullista hintaa kun ei tällaisille tuotoksille ole. Niinpä tällainen pop-up-tyyppinen rahat hyväntekeväisyyteen -myynti sopii juuri tähän tilanteeseen kuin nenä päähän.

Ja voi morjens, toisen satsin kassit menivät kaupaksi joka ikinen! Kiitos! Yhteensä ekasta ja tokasta satsista kertyi hyväntekeväisyyteen 700 euroa! Se on jo jotain se.