Spandex-designista
Ostin alkukesästä cyclocrossin ja kesän aikana olen rissaillut ympäri Sipoon ja Vantaan hiekkateitä uudella pyörälläni. Ai mikä cyclocross? No se on sellainen maantiepyörän näköinen, käyräsarvinen menopeli, jossa on vähän kuvioidut renkaat. Ajoasento ei ole ihan yhtä aerodynaaminen ja aggressiivinen kuin maantiepyörällä – lungimpi siis. Sillä voi huoletta ajella sorateitä, mutta ihan louhikkoon en cyclolla lähtisi.
Tämän kesän kilometrien perusteella pyöräily vaikuttaa melko miehiseltä harrastukselta. Siinä missä naiset ovat havaintojeni mukaan enemmistö lenkkipoluilla, on 95% vastaan polkevista pyöräilijoistä miehiä. Joka kerran kun pääsen moikkaamaan vastaantulevaa naispyöräilijää, mulle tulee olo, että olemme jollain tavalla harvinaisia siskoja. Naisten vähyys pyöräreiteillä ei varsinaisesti häiritse minua, tämä oli siis vain havainto.
Mutta se kyllä vähän häiritsee, että pyöräilykamoja ei selkeästikään osata vielä oikein suunnitella naisille. Ai mistä niin päättelen? No, esimerkiksi pyöräilyhousujen designista. Pyöräilyhousut ovat siis pehmustetut spandex-shortsit. Pehmusteet ovat yleensä aseteltu vähän eri tavoin naisten ja miesten shortseissa, mikä on hyvä juttu, sillä naisten ja miesten satulaa vasten osuvat värkit ovat tunnetusti erilaisia.
Itse pidän pyöräilyshortseista, joissa on olkaimet, sillä silloin alaselkä ei vilku ajaessa paljaana. Shortsien henkseleissä näkee viritelmää jos toistakin – esimerkiksi rinnan yli menevää klipsiä, joka estää olkaimia valumasta. Mutta voi olla, että klipsissä ei ole justeerauksen varaa. Designerit: kapeampiharteiseille naiselle henkseleitä koossa pitävä klipsi on hyvä juttu, mutta naisten rintavarustuksissa on isoja yksilöllisiä eroja, joten liian kankeat, tissejä hiertävät tai lyttäävät ratkaisut pitäisi saada joustavammiksi tai säädettäviksi. Tai ehkäpä naisten housuissa kiinteä yläosa olisi henkseleitä parempi vaihtoehto.
Sitten on tekniset tauot. Joskus pitkällä lenkillä luonto vaan kutsuu, on pakko käydä puskassa. Ja sepä onkin melkoinen urakka. Ensin riisut paidan, koska se on päällimmäinen vaatekappale. Heität paidan mättäälle odottamaan ja toivot, ettei taskuista tipahda samalla jotain sammaleelle. Sitten navot henkselit pois olkapäiltä ja rullaat spandexin pöksyosan alas. Ja lopulta rintsikoillasi peppu paljaana pyllistät kanervikkoon helpottautumaan. Ja sama napominen päinvastaisessa järjestyksessä, ennen kuin pääset takaisin pyörän selkään.
Tämä operaatio kiroilutti minua tosi paljon, mutta sitten löysin droptail -pyöräilyhousut. Pöksyissä on henkselit, ettei selkä vilku ajaessa paljaana, mutta juju on selkäpuolen läpällinen aukko, jonka avulla housuosan voi vain hivuttaa polviin, kun on tarve kyykistyä puskaan. Ilman, että tarvitsee riisua paitaa. Luukkupöksyt siis!