Å – Åbo

Olen kotoisin Lappeenrannasta. Lukion loppuvaiheilla, kun minulle alkoi selvitä, että jatko-opintoni ovat teknillistieteelliset, minulle oli myös hyvin selvää hakea Otaniemeen, Espooseen. Siis jonnekin kauemmas kuin Lappeenrannan Teknilliseen Yliopistoon. Tarve itsenäistyä oli aika kova.

Kuusi vuotta Otaniemessä opiskelleena ja neljä vuotta siellä asuneena oli aika luontevaa alkaa rakentaa pesää Otaniemen vaikutuspiiriin: ensin Leppävaaraan, sitten Tapiolaan. Seitsemän hyvää vuotta (ja vähän päälle) tuli elettyä espoolaisena diplomi-insinöörinä, seitsemää huonoa ei jääty odottamaan, vaan muutimme Helsinkiin.

Olen joskus miettinyt, olisinko voinut hakea jonkin muun kaupungin teknilliseen yliopistoon kuin Otaniemeen. Olen tullut siihen tulokseen, että Lappeenranta olisi ollut mahdollinen. Jos olisin ollut vähän muutospelkoisempi tai alttiimpi kavereiden vaikutteille, olisin varmasti jäänyt Lappeenrantaan. Tai jos en olisi päässyt Otaniemen hakukohteisiin. Mutta olisinko viihtynyt? Varmasti! Olisin tempaantunut mukaan opiskelijaelämään ainakin jonkin verran, vaikkakaan en kenties niin aktiivisesti kuin Espoossa muualta muuttaneena. Mutta erilaista se olisi ollut.

Tamperettakin harkitsin. Tampere on minusta jotenkin symppis paikka, ja kaikki tamperelaiset teekkarit ovat olleet minusta tosi kivoja. Olisin varmasti viihtynyt myös Tampereella. Mutta hakua hidasti se, että junayhteydet Tampereelta Lappeenrantaan viikonloppuvisiiteille olisivat olleet mutkikkaammat. Oulun suljin pois myös juurikin kulkuyhteyksien perusteella. Plus että en ollut koskaan käynyt Pohjanmaalla (onkos Oulu Pohjanmaata?)

Turkua en kyllä edes miettinyt, vaikka diplomi-insinöörejä sieltäkin valmistuu – Åbo Akademista nimittäin. Itärajan kasvatille ruotsi ei tuntunut kovin luontevalta opiskelukieleltä. Mutta Turkua opiskelukaupunkikandidaattina hidasti kyllä myös se, että abi-ikäisenä minulla ei ollut Turusta kovin lämpimiä muistoja: silloin tuntemani 2 turkulaista olivat vähän nuivia tyyppejä, plus että niinä muutamana kertana, kun olin käynyt Turussa, muistin vain, että minulla oli nälkä.

Sittemmin olen oppinut tuntemaan tosi mukavia turkulaisia ja viime aikoina Turun-vierailuni ovat aina sisältäneet vatsan täydeltä hyvää ruokaa.

Mitä tästä opimme: teinarien vanhemmat, jos mahdollista, niin roudatkaa lapsianne kesälomareissuilla eri kaupunkeihin ja pitäkää huolta säännöllisestä ateriaväleistä – tällä tavalla ette sulje lapsiltanne vaihtoehtoja ennenaikaisesti.