Keittokirjojen uusi kolo

Kun silmä tottuu johonkin epäkohtaan, niin sitä on todella vaikea korjata. Keittiömme nurkassa on ollut törkyläjä siitä lähtien, kun muutimme. Siis reilut 4 vuotta. Ei se ole pahemmin häirinnyt, kun siihen on jo niin tottunut.

Aluksi läjässä oli vain viinipulloja. Sitten lehtiroskateline löysi paikkansa siitä liepeiltä. Jokin aika sitten roudasin järjestelypäissäni kaikki huushollin keittokirjat tähän samaan nurkkaan. (Ai että järjestelyn nimissä lisää törkyä? Tässä oli logiikka: keittokirjojen kuuluu olla keittiössä.) Tämän lisäksi nurkassa on pahimmillaan pyörinyt vielä viinilaatikko, tyhjien pullojen kierrätysastia ja epämääräinen nyssäkkä metallikeräykseen meneviä purkkeja. Melko karseeta.

Mutta jostain ihmeen sysäyksestä nurkka järjestyi männäviikolla kolmessa päivässä – tai yhdessä illassa, laskutavasta riippuen. Sunnuntai-iltana luin vahingossa mainossähköpostin Stockan verkkokaupan -20% alesta. Naps naps, tilasin kaksi hyllymoduulia, jotka muistuttivat kovasti lapsuuteni Palaset-laatikoiden perusmoduulia. Tilaus oli noudettavissa keskiviikkona töiden jälkeen, ja samana iltana kymmeneltä keittiön nurkan törkykasa oli selätetty.

Valtaosa viinipulloista löysi paikkansa jääkaapin päältä kaapista, loput moduulihyllykön takaa. Punkkua muuten riittää vähäksi aikaa. Puoli metriä keitto- ja leivontakirjoja lähti odottamaan kirpparia, säilytettävät sijoitin upouuteen hyllyyn. Paperinkeräys saa minun puolestani hengailla edelleen nurkan läheisyydessä, kunhan käyttäytyy siivosti. Metallijäte viedään pihan uutukaisiin keräilyastioihin saman tien, kun niitä syntyy. Tyhjille pulloille on ehkä keksittävä vielä parempi paikka, mutta olkoon toistaiseksi ämpärissä lehtien vieressä. Kävipä lopulta helposti, kunhan otti vaan asiakseen.

Olen tosi tyytyväinen verkkokaupan toimitusnopeuteen. Vaikka noukinkin paketin itse tavaratalosta, oli se paljon kivuttomampi kokemus kuin huonekalukaupoissa luuhaaminen ja niiden useiden viikkojen toimitusajat.

Laitoin kirpparikasaan melkein puolet keittokirjoistani, ja silti jäljelle jäi melkoinen määrä. Mietin, mitenhän niitä tulisi hyödynnettyä nykyistä paremmin. Keittokirjojen selailu ennen kauppaan lähtöä on korkeintaan harvojen viikonloppujen harvinaista herkkua. Arkena kauppaan mennään suoraan töistä, autopilotti päällä, ruokalajeja tai reseptejä liiemmin suunnittelematta – ja niinpä arkimenulla on kovin usein lihapullia, kalakeittoa ja lohisalaattia. Sitten keksin: taidankin tulevalla viikolla kokeilla jotain kauppakassipalvelua ja kotiin kuljetusta. Näen jo itseni inspiroitumassa keittokirjoista, klikkailemassa useamman aterian raaka-aineet suoraan keittokirjan sivulta verkkokaupan ostoskoriin  ja välttämässä ankean kaupassa hajoilun. Hyvin suunniteltu eli puoliksi tehty.