Puoli-Mara: 6 viikkoa

12 viikon puolimaratontreenissä lähestytään puolimatkan krouvia – laskutavasta riippuen. Kuntoplussan ohjelma on laadittu 12 viikoksi, mutta minähän tein siitä oman versioni, eli venytin aikaa 14 viikkoon, joten siltä kantilta ei olla vielä puolivälissä. Mutta pieni väliraportti lienee kuitenkin paikoillaan.

Edelleen 3 lenkkiä + lihaskunto + lihashuolto on tosi tiukka tavoite. Olen tinkinyt lihashuollosta, siis venyttelystä. Vappuviikolla plakkariin tuli vain kaksi juoksulenkkiä, koska siitepöly, vappuvalmistelut, vappujuhlat ja menot. Olen siis yhden treenin ”velkaa” itselleni, mutta siksihän mulla se 2 viikon ekstra-aika onkin, että sinne voi siirtää rästitreenikertoja, mikäli tarvetta on.

Olen kyllä kehittynyt. Tunnin lenkki omaa tahtia menee heittämällä, kunhan ottaa ekan puolikkaan rauhallisesti ja lisää vauhtia vasta puolivälin jälkeen. Olen huomannut olevani vähän niin kuin hitaasti lämpiävä dieselkone: pääsen vauhtiin vasta jossain 40 minuutin kohdalla, joten rauhallinen alku tulee meikältä aika luontevasti. Jos juoksen kaverin kanssa, aloitan liian kovaa ja sitten alkaa pistää. Näin kävi, kun vein brittiläisen duunikaverini juoksemaan Lauttasaarta ympäri. Pisti koko ajan, mutta kestin sen, kun en ilennyt valittaa enkä munia mitään etanavauhtia. Mutta vaikka en juoksisikaan liian kovaa, niin minun kohdallani se ”juokse niin, että pystyt puhumaan” on kyllä ihan puppua. Jos puhun, niin en kiinnitä huomiota hengitykseen, ja sitten pistää. Ehkä minun juoksijan-kroppani on vaan hyvin suomalainen: Sitkeä, muttei nopea. Puhuminen ei käy siltä luontevasti juostessa, vaan se on omimmillaan hiljaa ja itsekseen luonnon äärellä.

Niin. Maisemat ja kevään edistymisen seuraaminen on kyllä parasta tässä juoksuharrastuksessa. Olen juossut kirsikan kukkien alla, vihreällä koivukannaksella, nähnyt joutsenten nousevan lentoon ja kaikkea hirmu kaunista ihan tässä lähihuudeilla.