Ainoat oikeat kotihousut
Ex-liikenneministeri Merja Kyllönen kutsuu niitä pieruverkkareiksi. Minä kutsun niitä pehmeiksi housuiksi, vastakohtana koville farkuille. En voi sietää farkkuja kotona, ne alkavat puristaa heti, kun astun ulko-ovesta sisään. Kotona täytyy olla kotihousut. Pehmeät kotihousut. Ja ainoat oikeat kotihousut on R-collectionin collegehousut mallia abiverkkarit. Mulla on näitä varmaankin viidennet tai kuudennet menossa sitten oikeiden abiverkkarien – siitäkin huolimatta, että kainuulaisen Rockserin verkkapökät ovat tosi kestäviä.
Kävin viikonloppuna fiilistelemässä ja katsomassa Design-museossa R-collectionin näyttelyn, joka on auki vielä tämän viikon. Esillä oli kivoja värejä ja nostalgisia mainoskuvia. Ihan kovin monta vaatepartta näytillä ei ollut, mutta klassisen anorakin muuntautumiskykyä toki esiteltiin useammasta kulmasta. Ehkäpä hienoin näyttelyesine oli katutasossa ollut lapsen nahkainen anorakki – tosi päheä!
Nostalgia ja fiilis olivatkin sitten näyttelyn parasta antia. Itse näyttely oli suppeahko, ja näyttelyä taustoittavissa teksteissä oli ärsyttäviä kirjoitusvirheitä. Tämäkin näyttely sortui Design-museon helmasyntiin: heppoiseen kuratointiin. Ai mitäkö tarkoitan? No sitä, että usein Design-museon näyttelyt ovat tasan tarkkaan esille laitettujen esineiden summa – kun näyttelyn pitäisi minusta tähdätä vähän isompaan. Olin opiskeluaikana jonkin verran tekemisissä Polyteekkarimuseon kanssa, ja siellä näyttelyt olivat ihan vastaavanlaisia – esille tuotuja esineitä, eikä sen enempää.
No, mutta seura ainakin oli hyvää, aurinko paistoi ja nostalgiatrippihän toimii aina.