Äideistä parhain

Hyvää äitienpäivän iltaa! Tänä vuonna korttiaskarteluni ei ehkä ollut maailman innovatiivisin (varsinkin kun siskoni asettaa vertailuriman aina melko korkealle), mutta ainakin postitusajoitus osui nappiin: sujautin äidin ja mummon kortit postiin jo keskiviikkona, ja muistin vieläpä kirjoittaa kuoreen ”priority”.

Minulla on kyllä hirmu hyvä äiti. Pikkuinen, mutta tosi hyvä. Minun äitini on noheva. Hänellä on luontaista logistiikantajua ja organisointikykyä. Hän on terävä päästään, hyvä käsistään ja joskus vähän sarkastinen suustaan. Jos muut tekevät, mitä osaavat, niin meidän äiti tekee, mitä hän tahtoo – ja vastuullisena realistina hän myös tekee, mitä täytyy tehdä.

Joskus lapsena toivoin, että äiti pitäisi enemmän hameita (vai oliko se essuja), jotta hän olisi äidimmän näköinen. Ja kerran muistan toivoneeni, että hän olisi ollut pullantuoksuisempi (”sit kun saat talousarvion tehtyä, niin voisitko leipoa pullaa”). Toivottavasti en noilla naiivinkonservatiivisilla lapsen kommenteilla aiheuttanut liikaa pistosta sydämessä tai kauhean repivää riittämättömyyden tunnetta. Sillä kyllä tärkeimmät eväät elämässäni liittyvät siihen itsenäisen naisen malliin, jonka olen äidiltäni saanut.

Kiitos äiti, olet ihan paras.