Pank

”Tervetuloa tädit! Eivätkä mitkä tahansa tädit, vaan lapsettomat uratädit, joilla ei ole muuta tekemistä kuin hemmotella sisarustensa lapsia tai kummityttöjä ja -poikia.” Näin kirjoitti Annamari Sipilä 12.1.2014 Hesarin Naisen kylkiluu -kolumnissa.

Tunnustan. Olen pank, professional aunt, no kids. En tosin hemmottele lähipiirini lapsia Chanelilla, poneilla enkä iPadeillä – pankina edustan ennemminkin itse tekevää do it yourself -genreä. Nyperrän rotinoiksi sekä ristiäis- ja nimiäislahjoiksi vauvan persoonalle räätälöityjä uniikkeja lahjoja. Taaperoidenkin kohdalla DIY-pank voi vielä toteuttaa visioitaan melko villisti.

Toden teolla tätiys pääsee oikeuksiinsa kuitenkin vasta, kun lapset alkavat olla leikki- ja kouluiässä – teinareista mulla ei vielä ole kokemusta. Leikki-ikäisten kanssa voi jo leikkiä, puuhata ja keskustella. Leikki-ikäinen askartelee pupunaamareita, nauttii eläintarhasta ja häneen uppoaa äkkimakea jälkkäri, jota täti ei itse kykene brunssin päätteeksi enää syömään. Uhraudun iloiten ottamaan rannekkeen Lintsillä, jotta alakoululaisen ei tarvitse mennä yksin laitteisiin. Ja veisin kyllä fanitytön mielelläni Robinin tai Isac Elliotin keikalle, jos herrat vaan keikkailisivat tänä keväänä. Myös mieheni on täpinöissään yhteisistä rakennusurakoista leikki-ikäisen Lego-ikäisen kanssa – punk.

On minulla itsellänikin ollut pank, Lennu-täti. Lapsuudessani Lennu oli hieno neiti, jolla oli jänniä esineitä, ihania meikkejä ja työhuone muttei lastenhuoneita. Lennu matkusteli, väitteli tohtoriksi ja juoksi maratoneja. Lennussa oli jotain erikoista, mutta myös jotain todella kiehtovaa. Lennu on edelleen minun pankini, joka antaa joululahjaksi käynnin Kiasmassa.

Pidimme mieheni kanssa pienen puheen kummipoikamme nimiäisissä. Puheenvuorossa pohdimme kummiutta jotenkin niin, että ”kummit ovat cooleja aikuisia, jännempiä kuin omat vanhemmat”. Niin. Kiitos ystävät ja sisarukset. On huikeaa, että olette valinneet meidät osaksi lastenne elämää. On siistiä olla se vähän siistimpi aikuinen. Mutta tähdennettäköön, että tämän oli tarkoitus olla sellainen pieni tunteellinen pysähtyminen arjen virrassa – ei mikään avoin vaipanvaihtovaltakirja.