6500 päivässä

Sain joulupukilta toivomani askelmittarin. Tämmönen joku Omronin malli, jonka äitini on rankannut ja todennut markkinoiden parhaaksi useiden eri värkkien joukosta. Hänen mukaansa askelmittarien helmasynti on tilastoida vain joka toinen askel (jos siis mittaria pitää toisessa taskussa eikä keskellä esim. housujen vyötärönauhassa) ja jumauttaa mittaukset kävelytauon jälkeen (siis että liikkeelle lähtö vaati aina kunnon hypähdyksen, jotta laskuri alkaa taas seisahduksen jälkeen raksuttaa – älkää kysykö, millaisin empiirisin kokein hän on tämän selvittänyt). Tässä mittarissa ei siis tarvitse huolehtia näistä puutteista, vaan malli on meitin äitin hyväksymä. Ja positiiviseksi ominaisuudeksi nimettäköön myös pikku-ukko, joka tuulettaa, kun 10 000 askelta tulee täyteen.

IMG_5345

Olen nyt tikuttanut mittari taskussa sen jälkeen, kun palasin joulun vietosta kaupunkiin, ja olen kerennyt tehdä seuraavat havainnot:

  • Jos ”terveenä” askeltamisen määränä pidetään 10 000 askelta päivässä, niin voi hyvää päivää toimistotyöläiset! 10 000 on oikeasti tosi kova tavoite, jos istuu päivätyönään paikoillaan.
  • Onneksi torstain Hesari antoi hieman synninpäästöä: 6 500 askelta päivässä riittää ehkäisemään diabetesta. Nimimerkki ”korkea verensokeri” on kuulolla.
  • Työmatkani on noin 1 100 askelta suuntaansa. Ei siis mikään huiman pitkä matka – toisaalta, juuri siksi taitan työmatkan jalan.
  • Hiljaisen työpäivän (= ei paljoa kokouksia, ei asiakastapaamisia, ei kouluttamista, vaan pääasiassa keskittymistä vaativaa duunia työpöydän ääressä) aikana askeleita kertyy noin 700. Melko säälittävää, ottaen huomioon, että tuohon sisältyy jo portaiden kipuamista hissin sijaan.
  • Normilenkkini Silkkiniityn ympäri kerryttää vajaat 4 000 askelta. Eli aiemmin hehkuttamani ”vähintään kävelyä vähintään puoli tuntia päivässä” -periaate riittä normipäivänä pääsemään diabetes-rajan paremmalle puolelle, mutta 10 000:n raja ei kyllä mene rikki.
  • Vapaapäivinä 10 000 tulee puolestaan täyteen melko kivuttomasti. Vähän hortoilua kaupungilla tai pikkuisen pidempi lenkki, niin se on siinä. Ehkä tämän vuoksi minusta on niin vaikeaa aina kesäloman jälkeen istua aloillani töissä.

Jäin miettimään, että varmaan aika moni toimistotyöläinen hurauttaa autolla töihin, istuu paikoillaan päivän ja hurauttaa työpäivän päätteeksi kotiin, jossa lösähtää illaksi sohvalle. Ei hyvä. Positiivista on, että toi 6 500 ei ole mitenkään epämotivoivan mahdoton tavoite.