Pyörän renkaita potkimassa
Hommasin alkukesästä pyörän. Sellaisen hybridin, jolla voi rissailla sekä katuja että polkuja ja jossa on tarakka. Mullahan ei ole ollut pyörää moneen vuoteen, ja uutena hommattu sykkeli viimeksi ala-asteella, joten siinä mielessähän tämän voi laskea jo lähes neitseelliseksi kokemukseksi.
Voi vitsit, että olen nauttinut pyörällä suttailusta! Jotenkin ihmeellisesti olen myös onnistunut luovimaan sateiden välistä – olen kastunut pyörän selässä vain kerran, vaikka kilometrejä ja ajopäiviä on kertynyt ihan kiitettävästä läpi kesän.
Pyörän hankkiminen ei kuitenkaan ollut mikään läpihuutojuttu, vaan se vaati useamman yrityksen Helsingin pyöräliikkeissä. Vaikka pyöräily on selvästi nosteessa pääkaupunkiseudulla, ja pyöräliikkeitä on popsahdellut sinne tänne, niin asiakaspalvelussa on monella vielä kirittävää.
Yritin siis hommata pyörää jo viime kesänä, mutta silloin luovutin. Helsingin keskustan pyöräliikkeissä koin, että minun olisi pitänyt olla termit täydellisesti hallitseva puoliammattilainen, ennen kuin kykenisin keskustelemaan myyjän kanssa mitään hyviä päiviä pidemmälle menevää.
Samoin viime kesänä Stockan pyöräosastolla tuskastuin. Myyjä intti kiven kovaa, että minusta pieneltä tuntuva naisten pyörä olisi kyllä ihan sopiva, ”koska valmistajan esitteen mukaan pyörämalli sopii aina 180-senttiselle pyöräilijälle saakka”. Ei tullut kauppoja, tuli vuoden tauko ostosten yrittämisessä.
Tänä kesänä päädyin sitten parin mitäänsanomattoman palvelukokemuksen jälkeen Velo&Oxygeniin, jossa olikin mainion ystävällinen, asiantunteva ja keskustelevainen myyjä. Päädyin ostamaan fillarin, joka venytti budjettiani aika lailla ylöspäin, mutta enpähän kyllä ole ostopäätöstäni sittemmin katunut. Mieluummin pikkuisen liian hyvät välineet kuin pikkuisen liian mopot.
Pyörähuolloissa on myös eroja. Siinä missä Velo&Oxygen tarjosi raikkaan kokemuksen ostotilanteessa, niin samaa ei voi sanoa huollosta. Velo&Oxygenin ensihuolto olisi vienyt fillarini hyllylle 3 viikoksi parhaimpaan polkemisaikaan keskellä lomakautta. Ajanvaraus tietylle päivälle (3 viikon päähän) ei ollut mahdollista. No deal. Liikkeen toisessa toimipisteessä selvisin vähän alle viikossa, joka sekin oli tosi paljon pidempi odottelu kuin ukko-kullan käyttämässä Velosportissa, jossa ensihuolto hoitui saman päivän aikana.
Jatkossa huollatan fillarini kotikorttelini pyöräkeitaassa, Toni&Tonissa. Näillä jätkillä on hyvä meininki, ja vaikka he myyvätkin keskivertoa hifimpiä pyöriä, niin huoltopalvelut ja oheistarvikemyynti ovat ihan relevanttia kamaa meikäläisellekin. Mikä parasta, Tonit toimivat nopeasti ja ystävällisesti, eivätkä katsele nenänvartta pitkin harrastelijaakaan.