Voi pettymysten pettymys, Stockmann

Olen varmaankin edellisessä elämässäni tanssinut pöydillä piikkikoroissa, laiminlyönyt lasinalusten käytön ja tehnyt kaikenlaisia naarmuttavia askareita ilman piirrustusalustaa – huono pöytäkarma nääs jatkuu edelleen.

Pari vuotta sitten kävimme läpi epäonnisen pöytäseikkailun Artekin kanssa. Tuon keikan jälkeen olemme suosiolla jatkaneet ruokailua mieheni poikamiespöydän ääressä. Edellisen pöytäepisodin jälkeen totesin, että jatkossa hankin hankalat tavarat Stockmannilta, sillä siellä ainakin ymmärretään asiakaspalvelun päälle.

Männäheinäkuun lopulla bongasimme juurikin Stockalta kivan ruokapöydän, josta teimme kaupat saman tien. Tämän pöytävalmistajan toimitusajat olisivat pitkähköt, ja myyjä laski aikataulun varman varman päälle, 12 viikkoon. Saisimme pöydän siis lokakuun puolivälin jälkeen. Aika pitkä aika mutta ihan ok, koska tiesimme sen ostohetkellä.

Syksy kului, ehdimme muuttaa, ja syys-lokakuun vaihteessa kävimme keskustan tavaratalossa ilmoittamassa pöydän kotiinkuljetusosoitteen muutoksesta. Myyjän piti tehdä useampi hakuyritys tilausjärjestelmään, mutta lopulta puhelinnumerolla haettaessa tilauksemme löytyi. Tapiola saatiin vaihdettua Kalasatamaksi.

Marraskuussa hokasimme, ettei pöydästä ollut kuulunut mitään. Kävimme tavaratalossa kysymässä asiasta, mutta myyjä ei nähnyt toimituksemme tilannetta järjestelmästä. Hän jätti casestamme selvittelypyynnön ja lupasi, että meihin oltaisiin yhteydessä muutaman päivän sisään.

Kun yhteydenottoa ei viiteen päivään kuulunut, ukkokulta hilppasi taas tavarataloon kysymään asiasta. Tavaratalossa myyjällä olikin lupaavia uutisia: pöytämme oli saapunut, voisimme odottaa kuljetusta piakkoin. Riemua kesti kuitenkin vain noin vuorokauden verran, sillä seuraavana päivänä saimme puhelinsoiton, ettei pöytä sittenkään ollut saapunut. Uusi toimitusaika: tammikuu.

Tässä kohtaa ajattelin, että on palautteen paikka, ja tartuin puhelimeen. Minut yhdistettiin useamman kerran huonekaluosastolle, mutta siellä puhelimeen ei vastattu. Niinpä hilppasimme seuraavana päivänä taas tavarataloon. Kertasimme tapahtumat rauhallisesti ja totesimme, että homma ei nyt ole mennyt ihan putkeen. Keskustelun teema eteni hinnanalennukseen, mutta myyjällä ei ollut valtuuksia tehdä asiasta päätöstä. Hän jätti yhteydenottopyynnön osastopäällikölle.

Osastopäällikkö soitti seuraavana arkipäivänä takaisin ja tarjosi hyvityksenä 100 euron lahjakorttia ja ilmaista kotiinkuljetusta. Puntaroimme hyvityksen ja kaupan purkamisen välillä. Valitsimme hyvityksen, sillä kaupan purku olisi singonnut meidät taas lähtöruutuun.

Ja taas soi puhelin, tällä kertaa Stockan varastosta. Soittivat kertoakseen, että heille oli tullut varastolle toimitus. Jos pöytämme olisi siinä toimituksessa, niin voisimme saada sen ennen joulua – jos taas pöytä ei ollut siinä kuormassa, niin menisi tosiaan tammikuulle. Heillä menisi pari viikkoa kuorman purkamiseen, ja sitten tiedetään, oliko pöytä mukana vai ei.

Vihdoin loppiaisviikolla pöydästä kuului. Kuljetusliikkeen kaverit soittivat lauantaina aamupäivällä, että noin puolen tunnin kuluttua he olisivat meillä. Puoli tuntia kului, puhelin soi uudestaan. Kuljetusheput olivat yrittäneet viedä pöytää vanhaan osoitteeseemme Tapiolaan. Osoitteenmuutoksemme ei sittenkään ollut lipunut kuljetusfirmalle saakka. Onneksi kuljetusfirman tyypit olivat joviaaleja kavereita, ja lupasivat heittää lähetyksemme päivän päätteeksi muiden keikkojen jälkeen Kalasatamaan.

Ja niin, reilun viiden kuukauden kuluttua ostohetkestä meillä on pöytä.

IMG_6766

 

Tämän jumpan jälkeen mielessäni surraa kaksi kysymystä. Ensimmäinen niistä pyörii oman kuluttajanapani ympärillä: Mistä sitä enää viitsii hommata huonekaluja, kun tuntuu, että jokaisen ostoksen loppuun saattamiseen täytyy varata puoli vuotta kalenteriaikaa sekä roppakaupalla hermoja, rakentavuutta ja energiaa reklamointiin? Onneksi kodin isot hankinnat pitäisi olla tältä erää moneksi vuodeksi taputeltu, mutta jos joudun jotain hommaamaan, niin aion kääntyä Formverkin, Sopen tai Ikean puoleen – niistä tiedän, mitä saan. Tai vaihtoehtoisesti saatan suosia käytettyjä tai näytillä olevia yksittäiskappaleita, jotka saa heti mukaansa ja joiden naarmut ja klommot voi todeta itse omin silmin ostohetkellä.

Toinen, ehkäpä enempi ammatillisessa mielessä kiinnostava kysymys liittyy Stockmanniin: Minne olet menossa, Stockmann? Mitä meinaat tehdä? Tiedän, etten ole pettymyksensekaisen ihmetykseni kanssa yksin, vaan Stockasta huolissaan on pienimuotoinen kansanliike. Kuluneella viikolla Project Mama -blogin Katja listasi jo hyviä ehdotuksia tavaratalokokemuksen parantamiseksi. Niinpä meikäkin kantaa kortensa kekoon kolmella ehdotuksella, jotka keskittyvät enempi takahuoneen puolelle.

1. Elvyttäkää asiakaspalvelu

Stockmann, teidän juttunne on asiakaspalvelu. Myyjänne ovat lähes poikkeuksetta ystävällisiä, juuri sellaisia joiksi heidät on perehdytetty. Mutta se ei nyt riitä, sillä ystävällisyyden alta paistaa läpi takkuiset toimintatavat. Teidän on mietittävä, mitä on 2020-luvun hyvä asiakaspalvelu – ja alkaa toteuteuttaa sitä vuonna 2015. Kyllä teidän on esimerkiksi tiedettävä, missä tavarantoimittajilta tilaamanne tuotteet menevät – ei asiakas halua hyhmäisiä statuspäivityksiä.

Millä tavoin Stockan johto mahdollistaa asiakaspalvelun modernisoinnin? Miten asiakaspalvelun kehittäminen on jokaviikkoisessa tekemisessä mukana? Onko Pelastakaa Stocka -mietelmän ideoita viety käytäntöön?

2. Yhdistäkää tavaratalon ja verkkokaupan parhaat puolet

Oikeesti, teillä olisi kaikki ainekset kasassa tehdä tämä! Esimerkkinä vaikka tuo edellä mainittu tilausten läpinäkyvä seuranta, mutta askelta pidemmälle vietynä.

Hyvissä verkkokaupoissa asiakasta pidetään ajantasalla tilaamansa tuotteen liikkeistä: nyt se on lähetetty, nyt se matkaa, nyt se saapuu, tällöin se toimitetaan sinulle. Toteuttakaa tämä seuranta verkkokauppaanne, mutta toteuttakaa se myös tavaratalosta ostetulle, hypistelyä vaativalle tilaustavaralle. Siis se, että asiakas pystyisi itse seuraamaan jostain MyStockmann-webbinäkymästä, missä hänen tuotteensa seilaa – riippumatta siitä, ostiko hän sen verkosta vai tavaratalosta. Ei pitäisi olla mikään ameriikantemppu yhdistää tavaratalo-ostos tiettyyn kanta-asiakaskorttiin ja viedä se sen perusteella oikean henkilön webbinäkymään.

Samalla tavalla esimerkiksi kanta-asiakkaan hankkimiin tuotteisiin liittyvät takuukuitit voisivat säilöytyä sähköisesti sinne samaan ”minun Stockkaani”, niin ei tarvitisisi hillota haalistuvia paperikuitteja.

3. Korjauttakaa järjestelmänne myyjäystävällisiksi

Myyjänne eivät selkeästikään osaa käyttää tilausjärjestelmiänne. Tämä yllä kuvattu pöytätapaus osoittaa sen, mutta myös tänä syksynä tekemäni toinenkin ostos, jossa tilasin muutaman Lundian tikkaan; siinä myyjällä meni 15 minuuttia tilauksen syöttämiseen järjestelmään. Samaan hengenvetoon haluan todeta, että en usko vian olevan myyjissä. Kyllä se on järjestelmä, joka olisi korjattava.

Suomessa on monta hyvää IT-palvelutaloa, jotka osaavat sekä integroida taustajärjestelmiä että rakentaa intuitiivista käyttökokemusta. Ottakaa myyjät mukaan speksaamaan – ei riitä, että tuote liikkuu oikealta varastomomentilta tiliöidyksi myynniksi samalla periaatteella kuin nykyisessä, kenties 15 vuotta vanhassa järjestelmässänne. Ja miettikää järjestelmäkehityksessä myös muita systeemiin linnkittyviä tahoja kuten tavarantoimittajia ja kuljetuspartnereitanne: mitä tietoa te tarvitsette heiltä, mitä he teiltä; mitä tietoa teidän asiakkaanne tarvitsee toimituksesta tai kuljetuksesta. Laittakaa tieto lipumaan läpi ketjun.

Siinäpä niitä.