Teräskattilaleipä
Pataleipä on ollut pop jo ties kuinka kauan. Tässä trendissä meikäläinen ei todellakaan ratsasta aallonharjalla vaan puksuttaa hitaasti mutta varmasti jälkijunassa. Mieleni on tehnyt kokeilla pataleipää jo ties kuinka kauan, mutta homma on kilpistynyt padan puutteeseen. Sitten männäviikolla muuan Facebook-keskustelun siivittämänä tulin loogisen päättelyketjun jälkeen siihen tulokseen, että tuskinpa se taikinamöykky nyt osaa erottaa, möhiseekö se Sarpanevan padassa vai Ikean teräskattilassa.
Taikinan tein seuraavalla ohjeella:
4,5 dl vehnäjauhoja
1 dl täysjyväruisjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
0,5 tl kuivahiivaa
1 tl suolaa
3,5 dl vettä
Oliiviöljyä
Sekoita kuiva-aineet. Lisää 42-asteinen vesi. Sekoita mutta älä vaivaa. Anna kohota vähintään 12 tuntia huoneenlämmössä kelmutetussa astiassa. Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja taputtele palloksi. Anna kohota pöydällä liinan alla. Laita sillä aikaa kattila kylmään uuniin ja väännä lämpö 225 asteeseen. 30 minuutin kohoamisen jälkeen ota kuuma kattila uunista, valele pohja ja laidat öljyllä ja pudota taikina kattilaan. Paista kannen kanssa 30 minuuttia. Poista sitten kansi ja paista vielä 15 minuuttia, jotta pinta saa väriä.
Leivän kuoresta tuli täydellisen rapsakka. Sydän jäi kyllä minun makuuni vähän höttöiseksi, sillä tykkään sitkoisemmasta leivästä. Ehkä ensi kerralla vaivaan taikinaa, vaikka monet ohjeet nimenomaan käskevät olla vaivaamatta. Ja jos oikein heittäydyn hifiksi, niin saatanpa tehdä jonkin kokeilun taikinajuurellani.