2. laatikko: askartelutarvikkeita
Nyt olen ehkä jo kyllin kypsä myöntämään sen: yksi suurimmista ekstratilansyöpöistä meidän huushollissamme on taiteilu- ja askartelutarvikkeet. Mies sentään keskittyy taiteiluissaan piirtämiseen ja maalaamiseen, mutta meikäläisen motto on ”kaikkea täytyy kokeilla”. Mikä tarkoittaa, että todellakin kaikenlaiseen askarteluun löytyy myös tarvikkeita. Ja kun etenee laajalla rintamalla, niin tarvikkeethan eivät juurikaan kulu. Jos tekee decoupage-lakkailuja 3 kertaa vuodessa, niin eihän se tökötti siitä mitenkään älyttömästi hupene. Tai jos on viimeisen 3 vuoden aikana tehnyt puolentusinaa korua tai koristetta vanhoista lusikoista, niin miksi ihmeessä täytyy hillota 50 vanhaa lusikkaa jemmoissansa. Pois vaan kaikki paitsi 6 hopealusikkaa – ne kyllä varmasti riittävät seuraavaksi kolmeksi vuodeksi.
Viime muuttolaatikkoleikkikierroksella myin kirpparilla kaikki epämääräiset langat ja jätin jäljelle vain ihanat. Because I’m worth it. No nyt kun tarkastelin lankavarastoani järki käteen -periaatteella, niin päädyin karsimaan siitäkin vielä noin puolet. Minun on turha hillota vyyhtitolkulla ohuita lankoja, sillä pitkäjänteisyyteni ei vaan riitä villatakin neulomiseen 2 mm puikoilla. Tein myös reality checkin säilytyslaatikkoon, jonka nimilapussa luki ”keskeneräiset”, ja heitin menemään kaikki huivin alut, parittomat lapaset ja epämääräiset nöttöset. Säästin ainoastaan lankojen päättelyä vaille valmiit työt.
Tämän kierroksen toinen muuttolaatikko täyttyi siis langoista (kirpparille), keskeneräisistä mörvelöistä (roskiin), lusikoista (kirpparille), hama-helmistä (kirpparille), tyhjistä bona-purkeista (lasinkeräykseen), metallitörkeistä (metallinkeräykseen) ja lusikan varsista (metallinkeräykseen).