Iloa improsta

Kun pirulle antaa pikkusormen, niin se vie koko käden. Oon taas ollut improilemassa. Ja oli ihan älyttömän kivaa! Tällä kertaa viikon kesäkurssilla, jonka päätteksi pidimme avoimen loppudemon. Vähän niinku kansalaisopiston kevätnäyttely mutta siis kertaluontoinen esitys.

Mähän olen aiemminkin kirjoittanut improkursseista (lauluimprosta ja peruskurssista). Mietin jo, että onko mulla tästä enää mitään uutta sanottavaa. Siis jotain konkreettista, sellaista mistä ulkopuolinenkin ottaisi tolkkua – inside-vitsejä, sattumuksia, nauruja ja hyvän fiiliksen kuplassa lillumista toki riittäisi.

Muutama kaveri on jo kysynyt, mitä siellä kurssilla oikein tehtiin. Sitäkin on vähän hankala selittää kuvailevasti. Leikittiin. Laulettiin. Naurettiin. Naurettiin tosi paljon. Kokeiltiin erilaisia improtekniikoita. Koitin tehdä itselleni muistiinpanoja tekemistämme harjoitteista ja totesin, että teksti on ihan liian rajoittunut media edes omien muistiinpanojen tekemiseen – dokumentointi vaatii vähintään piirrustuksia seurakseen. Ääni ja video olis pop.

No jos mä kerran olen (taas) ihan fiiliksissä, niin kenelle sitten suosittelisin improkurssia?

No esimerkiksi sellaisille, jotka haluavat parantaa vuorovaikutustaitojaan. Improssa saa viritettyä omia vastaanottimia vähän herkemmiksi, ja siinä saa myös kehitettyä omaa viestinlähetystä selkeämmäksi. Esimerkiksi jos improtussa kohtauksessa varastat jotain, niin pidä huoli, että kaveri huomaa näpistyksesi, muuten juonenpää kuolee siihen paikkaan. Tai jos ensin nyhjäät tyhjästä ihan tavallisen kohtauksen, ja heti perään esität saman kohtauksen jonkun tunteen, vaikka autuuden tai epäluulon vallitessa, niin siinä on pakko funtsia nyansseja pikkuisen tarkemmin kuin normiarjessa.

Tietysti suosittelen improa sellaisille, jotka haluavat tulla paremmiksi esiintyjiksi. Improssa esiintymistä voi harjoitella turvallisesti vain omien treenikavereiden katsoessa. Tai vaikka improlaulu – tuskin se parantaa kenenkään teknistä lauluosaamista, mutta se opettaa sitoutumista. Sitoutumista siihen, mitä suustasi tulee ulos. Ja että on hirmu tärkeää uskoa itse siihen, mitä tekee ja sanoo.

Ja kyllä mä suosittelen improa niillekin, jotka empivät jossain elämänsä risteyskohdassa. Improsta voi saada uusia oivalluksia. Itsestä ja muista. Improsta voi saada uusia ystäviä – ainakin minusta uusiin ihmisiin tutustuminen jonkin tekemisen äärellä on paljon luontevampaa kuin väkinäisen keskustelun lomassa. Improssa saa onnistumisen kokemuksia ja palautetta, jotka voivat parantaa itsetuntemustasi tai heittäytymiskykyäsi juuri sen ratkaisevan hippusen verran, että tuletkin tehneeksi seuraavan siirron elämässäsi. Ja vaikkei impro elämääsi muuttaisikaan, niin saatpahan ainakin hyvän mielen ja kunnon naurut.