Melkein kuin Mondon matkaopas
Tanskan-reissusta lähtien minulla on pyörinyt päässä kunnianhimoinen ajatus: että kummipoikamme muistaisi matkan lopun ikänsä. Varmaan hän osan Legolandista saattaa muistaakin, sen verran täpinöissä kaveri oli. Mutta päätin hieman avittaa muistoja ja askartelin hänelle (ja vähän kyllä hänen vanhemmilleenkin) valokuva-albumin reissustamme. Häveliäisyyden vuoksi en julkaise tässä kuin osan albumista.
Raaka-aineiden virkaa toimittivat digikuvista teetetyt kymppikuvat, jostain alennusmyynnistä jemmaan hankittu ja huolella hillottu mustasivuinen muistikirja, Imagen vuosikerta, aiemmista skräppäilyistä ylijääneet epämääräiset paperisuirut sekä reissusta mukaan tarttuneet pääsyliput, esitteet ja kartat. Tämä oli siis todellista skräppäystä – roskasta aarteeksi.
Tämä oli tähänastisen askartelu-urani suurin skräppäysurakka, mutta kyllä kannatti. Ei näitä itselleen viittis tehdä.
Ei vitsi miten upea!! Kun jaksaisi itse edes teettää paperikuvat digeistä niin voisi olla tyytyväinen.
Kiitos Anna! No, mulla ittelläni on paperikuvia digiajalta tasan sen verran, mitä tästä ja parista muusta skräppiprojektista on jäänyt yli 😛 Mutta ajattelen näitä skäppäilyjä myös niin, että paperikuvien lahjoittaminen kummilapsille on katoavan kansanperinteen vaalimista 🙂
Ihan mahtava! Voi, kun itsekin kykenisi, mutta en kykene edes säilyttämään niitä lippuja ja lappuja, joita tapahtumista saa, kotiin saakka…
Kiitos Laura! No, mulla tuntuu säilyvän liput ja laput käsilaukun pohjalla vähän turhankin hyvin… Just tyhjensin yhden laukun sivutaskusta 2 vuoden takaisia pääsylippuja.