Rouva on tullut kotiin

Viime viikonloppuna pyörähdin Vanhan Sataman kässämessuilla. Mulla oli vain yksi tavoite: testata ompelukoneita.

Tiesin, että haluan ompelukoneen, en tietokonetta. Näissä asioissa olen vanhan liiton naisia. En usko elektronisiin tikkivalintoihin enkä automaattisiin langanpujotuksiin. En nyt sentään lähtenyt mitään poljettavaa Singeriä hakemaan (siskoni muuten teki sellaisesta itselleen meikkipöydän), mutta mekaaniset tikkisäädöt, vivusta käännettävä pakki ja pedaalikaasu – niissä on tatsia. Mekaniikkaa sen olla pitää, ei elektroniikkaa!

Messuilla yksi ainoa malli täytti odotukseni: Bernina 1008. Ei mikään virtaviivainen kaunistus, mutta ei tältä härveliltä ulkonäköä lähdetty hakemaankaan. Painoa löytyy ja ääni on tasainen. Jälki on selkeää vähän keskinkertaisemmallakin langalla, ja ensimmäistä kertaa moneen vuoteen ompelukoneessani toimii pakki. Vasta jälkikäteen tajusin, että äidillänihän on täsmälleen samanlainen kone. Ilmankos kone tuntui jotenkin hirmu tutulta koeajossa. Omena kauas ja niin edelleen.

Ostin koneen Kaartin neule- ja ompelukone Oy:stä, jonka omistaja oli tosi iloinen, mukava, asiantunteva ja ennen kaikkea hän selvästi uskoi asiaansa. Laitoin tilauksen vetämään viikonloppuna messuilla ja kävin noutamassa konelaatikon keskiviikkona. Messutarjouksen siivittämänä totesin reteästi, että voin aivan hyvin hoitaa kotinkuljetuksen taksilla.

Neitsytmatkan eli ensiompeluksen jälkeen olen tosi tyytyväinen hankintaani. Olen varma, että mekaanisella masiinalla on pidempi käyttöikä kuin elektroniikkaritsalla. Edellinen koneeni kesti liki 15 vuotta, tämän ostin asenteella 20+ vuotta. Aika harvan ostoksen kohdalla käyttöiäksi pystyy realistisesti edes kuvittelemaan mitään tuollaista.