Älä kokeile tätä kotona: ahvenfileet

Hommasin Safkaa 2 -keittokirjan, koska tykkäsin ykkösosan resepteistä niin paljon. Tänä viikonloppuna päätin korkata kirjan, ja ensimmäiseksi ohjeeksi valikoitui sinappihunnutetut ahvenfileet kera japanilaisen kurkkusalaatin. Suunnitelma töksähti heti kalatiskillä, kun ahventa ei ollutkaan tarjolla kuin kokonaisena. Takanani kiemurtelevan pitkän jonon vuoksi en hennonnut pyytää myyjääkään fileoimaan. No, en tästä lannistunut, vaan ajattelin, että nytpä olisi oivallinen tilaisuus opetella veitsen käyttöä. Ei muuta kuin YouTube auki ja opetusvideota kehiin – näinhän me diginatiivit asioita opimme.

Kalan sisuskalujen perkaus ja kidusten poisto onnistui ihan hyvin. Tätä olen tehnyt joskus aiemminkin, ehkä 20 vuotta sitten. Tosin yllätyin hieman, miten paljon fisuissa oli mätiä – syötävähän hupeni ihan silmissä. Onneksi olin varannut kaloja reilun kilon kahdelle syöjälle.

Seuraavaksi tuikkasin veitsen kylkievän juureen ja koitin tehdä samanlaisen ranneliikkeen kuin YouTuben kalamestari. Silkkaa luuta vastassa. Muutaman runnovan liikkeen jälkeen sain veitsen oikeaan asentoon ja pääsin irroittamaan filettä. Lopulta kylki erottui selkäruodosta, mutta lihaa siinä oli aika hintsusti. Laskeskelin, että jos koitan veistää nahan vielä irti, niin ”fileeseen” jää lihaa ehkä reilu teelusikallinen. Neljä kalaa kahteen pekkaan, siis ehkä 2 rkl fisua per lärvi… kyllä siinä nälkä jää.

Niinpä jätin fileointiharjoitukseni yhteen fileeseen ja tyrkkäsin kalat kokonaisina uuniin. Uuniaffenat maistuivat ihan hyviltä nekin ja pahin nälkä talttui, mutta piti kyllä keittää riisipuuroa vielä jälkiruuaksi (mikä oli kyllä ihan ok, kun en jouluna kerran keittänyt). Tää oli nyt tämmönen ruokapostaus: ei reseptiä eikä kuvaa valmiista annoksesta. Strömsö kuittaa ja suuntaa luottavaisena katseensa tuleviin kokeiluihin.