Juhannus Baanalla

Vietän juhannusta pääkaupunkiseudulla ihan vaan relaten. Tänään sää oli niin suloinen, että päätin ottaa kickbiken alle ja kikkailla kaupunkiin katsomaan, kuinka hiljaista siellä oikein on. Tai no, rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että suurempi motiivi kaupunkipotkuttelulle oli Baana – upouusi kevyen liikenteen väylä Ruoholahdesta Kiasmalle. Ajattelin, että tänään ehkä mahtuisin paremmin sekaan potkurini ja turistikamerani kanssa.

Ruoholahdessa Baana alkaa vähän varkain. Se jotenkin sujahtaa talojen väliin.

Katulamppu Baanan yläpuolella näyttää aivan Liisa Ihmemaan Irvikissalta.

Jotain skeittihässäköitä kai. Espoolaistäti ei oikein hanskaa tätä hipetihop-sanastoa.

Baanan hienot vehreät raamit.

Baanan jokainen silta on erilainen. Tässä Jaakonkadun hieno puusilta.

Siltojen yli kulkevat kadut on nimetty. Tykkään.

Hauska vihreä kallioseinä.

Luonnonkiven ja ruiskubetonin harmoninen liitto.

Näin ilokseni Baanalla myös puolenkymmentä pyörätuolia. Itse asiassa nyt kun mietin, niin Helsinki ei varmastikaan ole kovin esteetön kaupunki. Mutta Baana on kieltämättä aika tasainen eivätkä rotvallin reunatkaan ole esteenä.

Juhannusaattonakin Baanalla oli reippaasti porukkaa. Näyttötaulut pitävät kirjaa pyöräilijöiden määrästä; tänään meitä oli ollut siellä neljään mennessä noin 1800. Näyttö oli kyllä ihan pelikunnossa, mutta en onnistunut räpsäämään yhtään kuvaa niin, että olisin saanut lukuja tallennettua.

Minä pidin Baanasta! Sen maisemat olivat riittävän vaihtelevat ja kickbike rullasi hyvin tasaisella asfaltilla. Tämän aamun Hesari uutisoi, että Baana on jo nyt Helsingin toiseksi suosituin pyörätie, vain Lauttasaaren silta on vilkkaampi. Juhannusaattona asia oli aivan toisin, Lauttiksen silta oli autio. Voisinpa melkein laittaa rahani likoon, että Baana on Manskun jälkeen Helsingin vilkkaimmin liikennöity tie näin juhannuksena.

Huippua juhannusta, olitpa sitten Baanalla, baanalla, maalla taikka kaupungissa!