Lähiön helmet: Otaniemi

Otaniemi on yksi Espoon vääristyneimmistä lähiöistä. Asukkaiden keski-ikä ja tulotaso ovat Espoon alhaisimmat, kiitos Teekkarikylän. Otaniemi on myös Espoon laajin ravintolakeskittymä, mikäli uskominen on eat.fi-sivuston ravintolakarttaa – lukuisat opiskelija- ja henkilökuntaruokalat selittänevät tämän gastronomisen tilasto-oikun.

10 kuukautta vuodessa Otaniemi on melko sisäänpäin lämpeävä paikka, joka elää vahvasti teekkariuden ympärillä. Mutta kesällä se nukkuu. Niinpä uskallankin suositella kaikille arkkitehtuurin ystäville kesäistä fillarireissua Otaniemeen, nimittäin Otaniemen lähiön helmet edustavat hienoa 50-60-luvun arkkitehtuuria.

Dipoli

Dipoli on Raili ja Reima Pietilän suunnittelema orgaanisen arkkitehtuurin ihme. Ulospäin Dipoli näyttää sammaloituneelta, liuskeiselta kalliolta. Luontohenkisyydessään Dipoli on kuitenkin hienovaraisempi kuin vaikkapaTampereen Metso-kirjasto, joka on niin ikään Pietilöiden suunnittelema. Luonnoksen alkuperäinen nimi oli Luolamiesten tanssi, joka on mielestäni paljon jännittävämpi ja kuvaavampi kuin rakennuksen lopullinen nimi, Dipoli.

Talo suunniteltiin alun perin teekkareiden toiseksi ylioppilaskuntataloksi, ja se ehtikin koota opiskelijajärjestöt siipiensä suojaan muutamaksi vuodeksi. Aika pian kävi kuitenkin ilmi, että epäkäytännöllinen mutta kaunis talo on aivan liian kallis opiskelijoiden ylläpidettäväksi. Nykyisin Dipolissa pitää majaansa kongressikeskus.

 

Aalto-yliopiston kampus ja Teekkarikylä

1950-luvulta saakka rakennettu Teekkarikylä ja 1960-luvulla Otaniemeen muuttanut Teknillinen korkeakoulu muodostivat Suomen ensimmäisen amerikkalaistyylisen yliopistokampuksen, joka tarjosi opiskelun lisäksi myös opiskelija-asumista. Teekkarikylän ensimmäiset rakennukset muurattiin sodanjälkeisten olosuhteiden pakosta kierrätysmateriaaleista; maan tasalle pommitetun Neuvostoliiton suurlähetystön tiilistä. Ensimmäiset talot valmistuivat Helsingin olympialaisiin 1952, jolloin osa urheilijoista majoittui Otaniemessä. Sittemmin Teekkarikylä on majoittanut yleisurheilijoita erinäisissä arvokisoissa useampaan otteeseen.

Aalto-yliopiston Otaniemen kampuksen ilmeikäs päärakennus ja kirjasto ovat Alvar Aallon suunnittelemia ja ne edustavat funktionaalista, käyttötarkoitusta korostavaa arkkitehtuuria. Funktionalismin perinne näkyy ovenkahvoissa, portaikoissa, luentosalien suunnittelussa, pöydissä, tuoleissa ja valaisimissa. Design-tietoiselle opiskelijalle Artekin huonekalujen ja valaisimien läheisyys ovat mannaa, mutta kyllä Aallon tiukka ote on myös estänyt päärakennuksen nykyaikaistamista – esimerkkinä vaikkapa luentosalien 1960-luvun mittojen mukaiset jalkatilat, jotka nykypäivänä ovat auttamattoman ahtaat.

 

Kappeli 

Aivan Teekkarikylän ytimessä, metsän siimeksessä piileskelee Kaija ja Heikki Sirénin suunnittelema kappeli. Kappeli on koruttomuudessaan kaunis, erityisesti sisältä päin. Alttaritaulun virkaa toimittaa jättimäinen, koko seinän kokoinen ikkuna, jonka vuodenaikojen mukaan vaihtuva maisema hakkaa kultaiset pyhimysten kuvat mennen tullen.

 

Aiemmat lähiön helmet:

Tapiola