W – Why?

Ihailen ihmisiä, jotka osaavat kysyä hyviä kysymyksiä. Siis erityisesti sellaisia, jotka osaavat pudotella kysymyksensä rauhallisesti, keskustellen ja läsnäolevasti – niin, että toiselle tulee turvallinen olo. Sellainen olo, että häntä kuunnellaan eikä niin että häntä tentataan tai kyseenalaistetaan. Onneksi olen saanut työskennellä tällaisten kysymystaitureiden kanssa, ja oppia heiltä. Ja onneksi on Yökylässä Maria Veitola, siitä voi myös imeä oppia kysymisen jalosta taidosta.

Olen koittanut viimeiset vuodet tietoisesti treenata kysymysten kysymistä. Se on kuulkaa vaikeaa, kun on taipumuksia nauttia ongelmanratkaisusta – silloin haluaisi rynnätä mahdollisimman nopeasti ratkaisuun ja vastaukseen. Olen muun muassa harjoitellut coachaustekniikoita, ja niissäkin joudun taistelemaan ihan tosi paljon, että annan toisen vastata ja ratkaista asian itse, ja että minä en lähtisi kysymään johdattelevia kysymyksiä.

Vaikka coachaus ei sinänsä kiinnostaisi, niin insinöörin työssä kysymysten esittäminen on tosi hyödyllinen taito. Kun tehtävänä on selvittää asiakkaan tai sidosryhmien tarpeita, vaatimuksia tai mieltymyksiä, niin oikeanlaisten kysymysten kysyminen on arvokasta. Myös silloin, kun selvitetään ongelmien juurisyytä, on tärkeä osata kysyä oikeita kysymyksiä – tähän perinteinen apukeino on vaikkapa 5 kertaa miksi-kysymyksen kysyminen (Five whys).

Mulle on opetettu, että olisi hyvä suosia kysymystä ”miksi” ja koittaa välttää kysymyksiä, joihin voi vastata kyllä tai ei. Että ”miksi” on fiksun, terveen kriittisesti ja itsenäisesti ajattelevan yksilön merkki – mitä se onkin. Mutta sosiaalisissa tilanteissa ”miksi”-kysymys voi olla aika kuumottava. Esimerkiksi rekrytilanteessa koitan välttää suoran ”miksi”-kyssärin kysymistä. Tosi harvoin kysyn ”miksi vaihdoit työpaikkaa?”, vaan mieluummin puen saman vaikkapa näin: ”mikä sai sut vaihtamaan työpaikkaa?”. Tämä siksi, että haluan kandin tuntevan olonsa turvalliseksi, ja tiedän, että minä saatan kuulostaa hyökkäävältä miksi-kyssäreideni kanssa.

”Miksi”-kysymystä voi myös käyttää sosiaalisessa pelissä uhriutumiseen. Jos on kyse asiasta, joka ei vaadi syvällistä analyyttisyyttä taustalle, niin silloin fiksun ja itsenäisen ihmisenkin saattaa olla vaan parasta olla kysymättä ”miksi” – ja sen sijaan ehdottaa ratkaisua. Esimerkiksi jos osallistut firman tiedotustilaisuuteen, ja kollegaasi Pekkaa ei olekaan kutsuttu paikalle, niin silloin ei ehkä ole tarpeen kysyä järjestäjältä, että ”miksi Pekkaa ei ole kutsuttu?” Silloin on fiksua joko välittää kutsu Pekalle ihan oma-aloitteisesti tai pyytää järjestäjältä, että ”voitko laittaa kutsun myös Pekalle?”