O – Oppiminen

Ensimmäisessä vakkariduunissani samoihin aikoihin aloitti kollega, jolla oli noin 10 vuotta enemmän työkokemusta takana kuin minulla. Hän puuskahti jollain kahvitauolla, että onpa uudessa ohjelmistossa kerrassaan opettelua. Ja että eikö minua syö sen opettelu. Tuumasin siihen, että 25-vuotiaalla vastavalmistuneella asioiden oppiminen on about ainoa relevantti työelämän taito, jonka voi sanoa osaavani ja josta minulla on useamman vuoden kokemus.

Suomessa on jotenkin aika tiukassa ajatus, että oppiakseen jotain uutta työelämässä täytyy mennä kurssille. Hyvä kurssi onkin usein sekä viihdyttävä että hyödyllinen. Olen ihan all for kurssit, mutta aiemmin tiimin vetäjänä mietin toisinaan, että kurssilla käyminen auttoi yleensä lähestulkoon vain yksilöä. Ellei koko tiimi sitten käynyt samaa kurssia. Ja älkää siis käsittäkö väärin – minusta yksilön kehittyminen ja opinjano on tosi arvokasta. Mietin vaan asiaa koko tiimin näkökulmasta, ja siinä kontekstissa yhden yksilön käymä kurssi ei aina lisännyt tiimin oppimista ja osaamista – ei vaikka kurssin käynyt pitikin pienen referaatin käymästään kurssista tiimipalaverissa.

Koko tiimin kehittämisen kannalta tehokkaampi oppimisen muoto oli se, kun pidimme jokaviikkoisia, järjestelmällisiä tiedonjakosessioita. Niissä jokainen vuorollaan valmisteli pienen infopläjäyksen jostain aiheesta, jonka oli arkisessa työssään oppinut. Tiedonjakosessioissa oli monta hyvää puolta:

• On palkitsevaa jakaa oma hoksaamisensa toisille, jotka ovat samassa tilanteessa.
• Jonkin asian hoksaaminen auttaa pitämään asian mielessä jonkin aikaa. Kun asian opettaa muille, osaaminen pysyy kaalissa pidempään.
• Kuulijoiden osaamisverkosto vahvistuu. He muistavat, kuka olikaan tämän asian expertti, keneltä kysyä seuraavalla kerralla aiheesta.
• Tietoa jakamalla pullonkaulat levenevät, eli tiimissä jonkin asian osaaminen ei ole vain yhden henkilön harteilla.

Toinen ihan hauska ja kollektiivinen tapa oppia on ollut lukupiiri. Hommataan kirjat jokaiselle (kirjan hankinta on firmalle tosi edullinen juttu – kenen tahansa pitäisi uskaltaa ehdottaa sitä), sovitaan, miten edetään ja kuka emännöi/isännöi minkäkin session ja ei muuta kuin kirja auki ja keskustelemaan sen pohjalta. Olen esimerkiksi oppinut SAFen ja LeSSin perusteet ensin lukupiirissä – ja kurssistakin saa ihan eri tavalla irti, kun on ensin tutustunut aiheeseen lukupiirissä.

Mutta oppimisen muodoista viis, ja palataan tiimistä yksilötasolle. Tärkeintä on se, että on utelias, haluaa oppia ja tekee jotain oppimisensa eteen. Ja moni näin tekeekin – itse asiassa yksi tyypillisimmistä työpaikan vaihtamisen syistä nuoremmalla insinööripolvella on tunne siitä, että vanhassa duunissa ei pysty enää oppimaan mitään.

Tulevaisuudessa työt muuttuvat varmasti todella nopealla tahdilla. Uusia ammatteja ja toimenkuvia tupsahtelee teknologian kehityksen myötä. Esimerkiksi 5 vuotta sitten ei ollut data scientisteja, nyt heidät revitään käsistä. Koodareiden oletetaan omaksuvan uusi ohjelmointikieli tuosta noin vaan – COBOL-koodari saattoi olla ammatti jokunen vuosikymmen sitten, mutta nykyisin yhden ohjelmointikielen osaaja ei pitkälle lennä. Teknologiasta toiseen liukuminen ja alan tai ammatin vaihto tulee olemaan realistinen tulevaisuuden skenaario hyvin monelle. Ja siinä maailmassa jatkuva oppiminen on ihan must.