N – Nainen

Nyt on käsillä tämän kirjoitussarjan toistaiseksi kuumottavin aihe. Millaista on tehdä hommia naisena IT-alalla? On nimittäin himppasen vaikea vastata tähän kysymykseen, kun omakohtainen vertailupohja puuttuu; en ole tehnyt näitä hommia miehenä. Ja toisaalta, minun kokemukseni ovat Katri-nimisen yksilön kokemuksia – en voi millään ottaa vastuuta koko naissukupuolen kokemusten kertomisesta. Koitetaan silti.

Aloitetaanpa muutamasta takaumasta. 9-vuotiaana kerron äidilleni havaintoni, että luokkani pojat käyttäytyivät usein reilummin, siis vähemmän kierosti kuin tytöt. 13-vuotiaana jään miettimään äidiltäni kuulemaani sitaattia, jonka mukaan naisen on tehtävä tuplasti enemmän hommia, jotta hän pääsisi yhtä pitkälle kuin mies. 17-vuotiaana äitini suosittelee minulle ammatinvalintana jotain miesvaltaista alaa, sillä siellä on paremmat palkat. Ja pim, minusta tuli uuttera insinööri, joka on toistaiseksi tullut ihan hyvin toimeen mieskollegoidensa kanssa. Vanhemmiten olen tiedostanut, että nämä lapsuudessa ja nuoruudessa mieleeni iskostuneet asiat ovat varmasti auttaneet minua eteenpäin. Mutta ne ovat myös biasejani, siis katsontakantani vinoutumia, joita minun itseni on hurjan vaikea huomata tai kyseenalaistaa.

Onko minua syrjitty IT-alalla siksi, että olen nainen? Heittäisin lonkalta, että ei. En ole kokenut niin. Mutta en tiedä, johtuuko se siitä, että en ole kohdannut sukupuoleen perustuvaa syrjintää vai siitä etten ole huomannut sitä. Vai siitä, että olen niin reipas, mukava tai pelottava, että ihmiset eivät ole uskaltaneet tai hennonneet syrjiä minua. Vai siitä, että olen sattunut niin fiksuihin piireihin, ettei siellä harrasteta syrjintää. Tai kenties siitä, että sukupuoleen kohdistuvaa syrjintää on IT-alalla niin vähän, etteivät todennäköisyydet vaan ole osuneet kohdalleni. Vai ajattelenko vain, että se mies, joka minun ohi valittiin, oli absoluuttisesti parempi. Tai se tyyppi, joka selitti sitä yhtä asiaa minulle isällisesti – oliko hän ajattelematon, tyhmä vai syrjivä, tai selittääkö hän asioita sillä tavoin myös nuorille miehille. En voi tietää. Mutta oman mielialani vuoksi en myöskään vatvo asioita, joista en voi tietää.

Onko naisena IT-alalla yksinäistä? Toisinaan. Hyvä puoli siinä on se, että alan tapahtumissa ei ole koskaan jonoa naisten vessaan. Huono puoli taas se, että naiskaverit ovat harvassa. Ja toisinaan se, että vähemmistön edustajana sitä erottuu helposti massasta, vaikka joskus haluaisi vain olla tavallinen osa porukkaa.

Jotta IT-alalla ei naisena olisi niin yksinäistä, niin alalle tarvitaan lisää naisia. Syitä listasin jo aiemmassa postauksessani. Jos ja jotta naisia alkaisi pikkuhiljaa hiipiä alalle enemmän, vaatii se rekrytoijiltakin nykytottumustensa haastamista.

IT-alalla iso osa rekrytoinneista tapahtuu firmassa jo olevan vinkkauksesta. Firmassa työskentelevät miehet tuntevat miehiä, joten he myös rekryvinkkaavat miehiä. Mies, kun seuraavan kerran joku kysyy rekryvinkkiä, niin tulisiko mieleesi myös joku nainen?

IT-alalla myös head huntataan aika paljon, ihan siis muihinkin tehtäviin kuin johtotehtäviin. Lopullinen valinta täytyy toki tehdä parhaimmuuden perusteella, mutta ammattimaiselta kykyjenetsijältä pitää voida vaatia shortlistatuksi päteviä naiskandidaatteja. Nainen ei voi tulla valituksi, jos naisia ei ehdoteta.

Rekrytoijilla on myös omat biasinsa voitettavinaan. Keskustelimme näistä taannoin muutaman rekryhaastatteluja pitävän kollegan kanssa, ja esille nousi mielenkiintoisia ajatuslukkoja. Kuten että naiset eivät olisi niin sopivia koodareiksi tai softa-arkkitehdeiksi. Tai että naiset olisivat miehiä parempia projektipäälliköitä tai käytettävyyssuunnittelijoita. Ja myös sellaisia, että yliopistotutkinnon suorittanut olisi parempi kuin ammattikorkeakoulun suorittanut. Nämä kaikki ovat sellaisia ajatuksia, joiden perusteella ei pidä luoda ennakkoasetelmaa rekrytoitavasta yksilöstä.

Voisinko minä sitten antaa jotain neuvoja IT-uraa harkitsevalle naiselle nimenomaan naisnäkövinkkelistä? Ehkäpä realistisimmat neuvot, joiden takana voin seisoa, tulee tässä: Ole oma itsesi. Sinun ei tarvitse olla bimbo tai hyvä jätkä, vaikka toisinaan naisen mallit ovat alalla harvassa. Olet hyvä sellaisena kuin olet.

Ole ylpeä osaamisestasi. Älä vähättele omia taitojasi tai teknisyyttäsi. Liian usein kuulee briljantin tech-naisen sanovan ”mä en ehkä ole niin tekninen, mutta olen hyvä viestimään ja tekemään yhteistyötä”. Ei yhteistyötaitosi tee sinusta vähemmän teknistä – taidot eivät ole nollasummapeliä.

Älä jätä mitään paikkaa hakematta, jos tehtävä kiinnostaa, mutta täytät vain kahdeksan niistä kymmenestä vaaditusta kriteeristä. Kerro potentiaalistasi puutteiden sijaan.

Tosi paljon on kiinni itsestäsi. Mutta varaudu myös kohtaamaan se, että kaikki ei ole kiinni itsestäsi. Jos haluat muuttaa maailmaa, voit vaikka kysyä, mikä on firmassanne naisen ja miehen keskimääräinen palkka ja mistä mahdollinen ero johtuu. Tai montako naista yrityksen johtoryhmässä on liiketoiminnan vetäjänä vs. tukitoiminnon vetäjänä. Voi olla, että kysymyksesi edistää jonkinlaista ajatusprosessia vastaajassa. Tai voi olla, että hän vetää herneen nenään.

Ja lopuksi, kohtaa ihmiset ihmisinä ja asiat asioina. Arvosta ihmisiä yksilöinä, olivat he sitten naisia, miehiä tai jotain muuta.