M – Markkinointi

Suomalainen insinööri lipsahtaa helposti ajattelemaan, että hyvä tuote markkinoi ja kenties vielä myykin itse itsensä. Mitä asiakkaatkin ajattelee, jos meidän tuotteesta tehtaillaan ties mitä puolivalheellista bullshitiä. Paketoidaan nyt vaan nämä viimeisimmät ominaisuudet julkaisuksi, dokumentoidaan ne riittävän yksityiskohtaisesti, ja kerrotaan myös tiedossa olevat rajoitteet, niin ei asiakkaat pety. Ja jos markkiointiosasto saisi huomiseksi näistä jotkut nätit esitteet, kun mentiin jo lupaamaan toimitus.

Tämä on ihan arkipäivää yllättävät monessa suomalaisessa softafirmassa. En yhtään ihmettele, miksi markkinoinnin ja devauksen välillä saattaa olla jonkinmoinen juopa ja pientä organisaatiokitkaa. Eikä syy ei ole yksin meissä insinööreissä – kyllä markkinointijengikin osaa.

Ei liene uutinen kenellekään, että suomalaisilla insinööritaloilla voisi olla petrattavaa markkinoinnissaan. Usein meitä verrataan kaihoisasti ruotsalaisiin kuluttajapuolen menestystarinoihin, joissa myös markkinointi on kohdallaan. Suomessa on hämmästyttävän paljon alansa johtavia firmoja (ihan maailman mittakaavassakin), joista kukaan ei ole kuullutkaan. Insinöörit siis tarvitsevat markkinoitsijoita.

Mutta niin tarvitsevat markkinoinnin osaajat insinöörejäkin. Digitaalista markkinointia on tehty koko 2000-luku, ja nyt puhe on kääntynyt datalähtöiseen markkinointiin ja automaatioon. Datan murskaamiseen, yhdistelyyn ja sitä hyödyntävien toimenpiteiden kehittämiseen markkinointitiimit tarvitsevat insinöörejä. Niinpä markkinoinnin ja devauksen kustannuspaikoilla työskentelevien porukoiden on alettava kuroa poteroitaan yhteen, unohtaa toistensa hylkimisen, syyttelyn ja toisen osapuolen vähättelyn, ja alkaa tehdä töitä yhdessä.

Mutta miten markkinointi- ja tech-jengiä saisi toisiaan lähemmäs? Porukka kun on keskenään aika erilaista. Mun kokemukseni mukaan markkinointiporukka on keskimäärin aika ulospäin suuntautunutta ja iloluontoista. Insinööreissä taas on markkinoitsijoita enemmän introverttia ja kriittisesti asioihin suhtautuvaa persoonaa. Markkinointiväki innostuu, kun puhe kääntyy brändiin, asiakaskokemukseen ja engagementiin, kun taas tech-porukka saa kicksejä ongelmanratkaisusta, teknologiasta ja niistä oppimisesta. Markkinointijengi tapaa tykätä #Digitalistin kaltaisesta kamasta, kun taas insinöörit syttyvät enemmän hands on -meetupeista ja konkreettisemmasta puheesta.

Oletetaan, että insinöörin ja markkinoitsijan on tehtävä yhteistyötä jonkin uuden asian kehittämiseksi ja julkaisemiseksi. Insinöörin detaljien ympärille kietoutunut mumina ei ole ymmärrettävää markkinoijalle. Markkinoijan ulosanti tuntuu insinööristä itsestäänselvältä tai ohuelta yläpilveltä. Puhutaan selkeästi eri kielillä. Ja kun puhutaan eri kieltä, niin on vähän vaikea ymmärtää toista, ja se vaikeuttaa yhteistyötä. Been there, done that. Olen huomannut, että noissa epäymmärryksen tilanteissa kummankaan on yleensä ihan turha jatkaa paria yritystä pidempään oman näkemyksensä auki selostamista, vaan hedelmällisin tie eteenpäin on käsitellä tapausta 1) asiakkaan kautta ja 2) firman tavoitteiden kautta. Siis ottaa lähtökohdaksi se, miten tämä yhteinen ponnistuksemme vaikuttaa asiakkaaseen. Ja mitä me firmana tältä asialta tavoittelemme, miksi me tämän jutun teemme.

Tarvitaan myös sillanrakentajia: markkinoinnista kiinnostuneita ja sitä tekeviä insinöörejä sekä tekniikasta kiinnostuneita markkinointitaustaisia henkilöitä. Ja nämä sillanrakentajat pitäisi pystyä toivottamaan kumpaankin leiriin tervetulleiksi.