G – Generalisti
Paula Vesala on kova, oikea viihdealan monitoiminainen. Hän laulaa, soittaa, näyttelee, säveltää, sanoittaa, kirjoittaa musikaaleja, tulkitsee uskottavasti genreä kuin genreä ja opettelee tuosta noin vaan uuden soittimen. Tätä kaikkea hän tekee hyvin, arvokkaasti ja ihan tosissaan. Tekniikan ala ja bisnesmaailma tarvitsee omia Vesaloitaan. Ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet monesta ja jotka sekä osaavat että haluavat tehdä monia asioita, ja vieläpä hyvin. Siis generalisteja.
Vähän pelkään, että tässä maailmassa aikuisilla on turhan rajoittunut kyky tukea generalistilapsia ja -nuoria jatko-opintojen valinnassa. Omasta lukiotaipaleestani on toki jo aikaa, mutta silloin esimerkiksi opintojen ohjaus oli… suoraviivaista. Johtoajatuksena oli yhden asian taktiikka: jos tykkäsit saksasta, sinusta tulisi saksanopettaja. Jos tykkäsit äidinkielestä, sinusta tulisi äidinkielen opettaja tai kenties toimittaja, mutta sekin olisi vähän haihattelua. Jos olit hyvä matikassa, sinusta tulisi insinööri. Jos harrastit paljon liikuntaa, niin fysioterapia olisi sinun juttusi (koska urheilu-ura päättyy kuitenkin verrattain nuorena).
Humanistisilla aloilla tämä yhden asian ihannointi helpottaa yliopistossa – varmaan siksi, että filosofian maisteri ei viittaa suoraan mihinkään yhteen ammattikuntaan. Mutta teknisillä aloilla spesialimin ihannointi jatkui aika hevisti myös yliopistossa. Esimerkiksi minun aikanani teekkareita kehotettiin valitsemaan pää- ja sivuaineet mahdollisimman läheltä toisiaan spesialisoitumisen syventämiseksi. Ja tavallaan ymmärränkin tuon, sillä humboldtilaisessa yliopistossa opetus perustuu tutkimukseen, ja tutkijat ja professorithan ovat pitkälti oman alansa spesialisteja. Teknillisessä yliopistomaailmassa ei 2000-luvun alussa generalistiroolimalleja paljoa pyörinyt.
Minulle paras opintojani ohjaava kannustus läpi TKK:n oli hokema ”diplomi-insinöörin tutkinto on yleistutkinto”, jonka olin kuullut jossain ylioppilaskuntakuvioissa. Tällaiselle yleisuteliaalle ja mukautuvaiselle tekijänaiselle se antoi toivoa, vaikken oikein tuntenutkaan ketään, joka olisi oikeasti hypännyt varsinkaan rakennustekniikan alalta jonnekin ihan muualle ja vieläpä menestyksekkäästi. Säännön vahvisti poikkeus: yksi teräsrakennetekniikan tyypin hyppäsi media-alalle.
Olen tosi iloinen, että nykyisin teknisten alojen opiskelijoita törmäytetään kaupallisen ja taiteellisen taustan tyyppeihin Aalto Yliopistossa. Ja että tekniikan opiskelijoillekin on jo valmiiksi funtsittuna laajempia opinto-ohjelmia, kuten Informaatioverkostot, jossa on IT:n lisäksi mukana bisnestä ja vaikkapa vuorovaikutusta ja psykologiaa.
Minkälaisia neuvoja tällainen yleisnaisjantunen voisi sitten antaa nuoremmille tieteenharjoittajille, joille insinööriys ja ongelmanratkaisu resonoi, mutta jotka eivät näe itseään erikoistuneena yhteen asiaan? Älä huoli, et ole yksin. Generalisti ei ole useassa aihepiirissä epäonnistunut spesialisti eikä keskittymiskyvytön huikentelija – generalisti on kiinnostunut useasta asiasta, ja usein nopea omaksumaan uusia asioita. Generalisti surffaa luontevasti useamman asian rajapinnalla ja pystyy tuomaan tekemiseen useita perspektiivejä. Keksii kenties jotain uutta.
Generalisti, jos tarvitset uskollesi vahvistusta, niin oletko ajatellut hankkivasi mentorin? Yliopistoilla on mentororointiohjelmia, joiden kautta varmasti löytyy vanhempia tieteenharjoittajia, jotka ovat painineet samojen ajatusten kanssa. Potentiaalisia mentoreita saattaisi löytyä myös start-up-piireistä tai ylioppilaskuntatoiminnasta, kummassakin olen törmännyt multipotentiaalisiin tyyppeihin – tai ainakin hyvin verkostuneisiin ihmisiin, jotka voisivat tietää, kuka voisi olla kiinnostunut ja sopiva.