E – Ekstrovertti

Jos stereotypioita uskoisi, niin IT-ala kalskahtaa introverttien nörttien maailmalta. Alan sisällä taas törmää välillä pihlajanmarjaisiin kommentteihin, että ekstrovertit etenevät uralla helpommin. IT-skenen ekstovertteja puolestaan on viimeisten parin vuoden ajan valistettu introverttien voimasta ja siitä, kuinka olla jyräämättä ja tukahduttamatta toisia. Ulos- tai sisäänpäin suuntautunut – kumpiakin tarvitaan.

Ekstrovertti ei ole parempi kuin introvertti – eikä toisinkaan päin. Ekstrovertit saavat voimaa ihmisten seurasta, kun taas introverteilta isossa joukossa hengaus vie usein energiaa, he lataavat itsensä vetäytymällä  omien juttujen äärelle. Kenties introvertit jäsentävät ensin ajatuksensa, ja puhuvat asiansa vasta sitten, kun taas ekstroverteille puhuminen on ajatuksen jalostamista. Kuulemma jokaisessa meissä asuu sekä introvertti että ekstrovertti. Ja ei, kummatkaan eivät ole automaattisesti vaikkapa parempia koodareita tai parempia johtajia kuin toiset.

Yhden naisen havaintotiimini on pannut merkille, että ystäväni ja tuttavani IT-alalla ovat tehneet mitä erilaisimpia persoonallisuuden, kommunikaatiotyylin ja ryhmätyötaipumusten kartoituksia, joista osa ottaa kantaa myös ekstro- tai ekstraversioon. Itsekin olen kymmenen vuoden aikana vääntänyt ainakin MBTI:n (lievä ENTP), DISC-analyysin (ei selvää tulosta), Belbin-tiimiroolikartoituksen (Plant-Implementer-Shaper), jonkin Big Five -johdannaisen (tulos oli liian pitkä tiivistettäväksi) ja sen jonkun, jonka nimeä en nyt muista mutta joka meni rikki vastauksistani.

Miksi näitä testejä sitten teetetään ja tehdään niin paljon? Nopeasti mieleen tulee pari syytä. Kylmempi selitys on se, että IT-hommat ovat tosi ihmisintensiivistä duunia. Jos insinööri kykenee mittaamalla ja tuunaamalla optimoimaan koneen toiminnan huippuunsa, niin miksei se koittaisi mitata ja parantaa ihmisenkin ominaisuuksia. Lempeämpi selitys on puolestaan se, että työtä tehdään tiimeissä. Mitä paremmin ihmiset tuntevat itsensä ja tiimikaverinsa ominaisuudet ja omituisuudet, sitä paremmin he osaavat huomioida ne ja toivottavasti sitä vähemmän ne aiheuttavat umpimielisiä ja äkkivääriä konflikteja. Ja olisiko niin, että insinööriluonnetta kiihottaa nämä kategorisoinnit pikkuisen myös siksi, että niiden avulla pystyy ikään kuin ”ratkaisemaan” ihmisluonteen.

Jotkut vannovat testien nimeen niin paljon, että teettävät näitä testejä rekrytoinnin yhteydessä. Toisten mielestä ne taas ovat horoskooppien kaltaista höttöä. Minulle kartoitusten paras anti on ollut tajuta, että ihmiset ovat erilaisia. Eivät siis tyhmiä, yksinkertaisia eikä edes tieten tahtoen rasittavia, vaan yksinkertaisesti erilaisia kuin minä: temmoltaan nopeampia tai hitaampia kuin minä, suurpiirteisempiä tai yksityiskohtaisempia, asia- tai ihmiskeskeisempiä, kritisoivia tai tunteellisia – siis yksinkertaisesti erilaisia kuin minä. Ja että joku piirre jossain toisessa ihmisessä saattaa ärsyttää minua, mutta ihan yhtä varmasti minussa on piirteitä, jotka ärsyttävät muita.

Olen tehnyt töitä tiimin kanssa, jossa kaikki olivat enemmän tai vielä enemmän ekstroverttejä, ja se oli kakofonista häröilyä. Olen myös valmistellut asioita johtoryhmälle, jossa kaikki olivat introvertteja; ei ollut kovin draivikas tiimi se. Erilaisuus on rikkaus ja elinehto luovalle ja aikaansaavalle tiimille.