Helmikuun helmet
Pari viikkoa sitten siskoni väänteli koruja metallilangasta. Laitoin hänelle viestiä, haluaisiko hän minulta hopealankaa ja helmiä, kun mulla niitä on yli omien tarpeiden. Takaraivossa kolkutti myös havainto, että itseäni ei ole pitkään aikaan huvittanut tehdä koruja, joten voisin aivan hyvin lahjoittaa ainakin osan tarvikkeistani sellaiselle, jolla inspiraatiota riittää. Niinpä paketoin noin puolet hopealangoistani ja helmistäni pahviin ja tyrkkäsin ne Matkahuollon hellään huomaan kohti Lappeenrantaa. Sisko tykkäsi.
Ja kas, tänä aamuna pitkästä aikaa tuli sellainen fiilis, että tässähän voisi vaikka väkerrellä jotain! Liekö kevättä ilmassa? Vai onko niin, että niukempien tarveaineiden äärellä mielikuvitus alkaa luistaa liukkaammin?
Tällainen karkkikoru siitä tuli. Onkohan tämä muuten sitä paljon puhuttua kiertotaloutta – violetit helmet ovat nimittäin entisessä elämässään jo kertaalleen palvelleet helminauhana.
Joku noissa imelissä väreissä on. Olen pari vuotta ollut jo ihan hulluna mintunvihreään. Eihän se väri mulle varsinaisesti sovi, mutta asusteissa menee. Ostin syksyllä jopa mintunvihreän käsilaukun. Nämä violetti ja koralli ovat vähän samaa sarjaa.
