Ylämaan laidalla Skotlannissa

Viime viikonloppuna olin minilomalla Skotlannissa: Gleneaglesissa ja Edinburghissa. Tuli snadisti larppausolo kilttien, säkkipillien ja kartanofiiliksen keskellä, mutta entäs sitten – ainakin arki karisi harteilta aivan täydellisesti. Tässä muutamia asioita, joihin tutustuin viikonlopun aikana.

Haggis

Otetaan lampaan vatsalaukku. Survotaan sinne sisäelimiä, ihraa, ryynejä, sipulia ja mausteita. Laitetaan uuniin hautumaan. Otetaan ulos haggis. Syödään perunamuussin ja ruskean kastikkeen kanssa. Maistuu vähän maksalaatikolta ilman rusinoita, tai siis paremmaltakin.

Söin Haggista reissussa kolme kertaa. Ensimmäisen kerran tarkoituksella uutuuden viehätyksestä, toisen kerran vahingossa (luulin ottaneeni falafeleja, mutta ne olikin friteerattuja haggispullia) ja kolmannen kerran juhlaillallisella. Niin ja sitten vetäisin vielä suolaisen huikoon puolikkaan pikkupussin haggis-maustettuja sipsejä. Että nyt on päästy sisäelinten makuun.

 

Falconry, haukkametsästys

Gleneaglesissa koulutetaan metsästyshaukkoja ja -kotkia. Pienemmillä petolinnuilla voi metsästää jäniksiä ynnä muuta pienriistaa, isompi kotka päästää päiviltään pienen peurankin. Kuulemma periaatteessa minkä tahansa petolinnun voi kouluttaa metsästyslinnuksi, tosin toiset ovat metsästykseen soveltuvaisempia kuin toiset. Haaskalinnut ovat kuulemma huonompia. Lintu jaksaa retuuttaa takaisin metsästäjälle saaliin, joka on noin puolet sen omasta painosta.

Me kokeilimme yksinkertaista linnun matkaan lähettämistä ja takaisin kutsumista. Ensin lintu heivattiin matkaan, se liihotti vähän matkan päähän puuhun, ja sitten se houkuteltiin takaisin käsivarrelle pienellä liharetaleella. Eli homma perustui helppoon palkintoon. Ja sen huomasi – kun linnun kupu alkoi täyttyä, sitä ei enää huvittanut palata takaisin.

Metsästyslinnut paiskivat töitä puoli vuotta ja sen päälle ne pitävät lomaa toiset puoli vuotta. Tuona aikana ne muun muassa pudottavat sulkansa ja kasvattavat uudet.

Linnut olivat vähän pelottavia. Fiksuja ja kuumottavia. Nokka esimerkiksi ei ole se ruumiinosa, jota linnussa pitää pelätä, vaan jalat. Kuvan Fatty-kotka olisi halutessaan pystynyt puristamaan kouluttajan käsivarren murskaksi – jos se kerran pystyy murtamaan peuraltakin niskan.

 

Kartanohotelli

Gleneaglesin kartano oli nähtävyys jo itsessään. Henkilökunta oli superystävällistä (monilla miehillä oli kiltit), kylpyhuone ihana, sänky mukava ja ruuat herkullisia. Aamiaisella oli jopa tee-se-itse Bloody Maryn ainekset buffapöydässä; ei vaan Suomen alkoholilainsäädännöllä. Mutta kaikkein hienointa oli kartanon puutarhan maisemat, jotka aukesivat nummille päin. Golfaajat varmaan tykkäisivät kartanoa ympäröivistä golfkentistä.

 

Pukukoodi kiltin kanssa

Ohjelmaan kuului juhlaillallinen, jonka pukukoodina oli kiltti. Kiitos teekkariaikojen, tiedän kyllä, mitä naisen kuuluu pukea, oli miesten pukukoodina sitten frakki tai tumma puku, mutta kiltin kanssa meinasi tulla tenkkapoo. Pakkasin varman päälle, siis mustan olkapäät peittävän, puoleen sääreen yltävän mekon. Se osoittautuikin nappivalinnaksi. Lisäksi sain lainaan toisen olkapään yli kiepautettavan, soljella kiinnitettävän tartanin. En sentään joutunut tanssimaan Highland Flingia.

 

Afternoon Tea

Iltapäivätee oli ihana kokemus. Teetä, kuohuviiniä ja kauniita pikkuherkkuja kolmessa kerroksessa. Alimmassa kerroksessa oli miniatyyrikokoisia suolaisia herkkuja: klassisia kurkkuvoileipiä, lohileipiä, tuulihattuja ja tulitikunmittaisia halkaisijaltaan olevia sipulipiirakoita. Keskikerroksessa olisi kuulemma usein skonsseja, mutta meidän teekattauksessa välitason muodosti vähemmän makeat sokerileivonnaiset: suklaakreemillä täytetyt munkit, vadelmajuustokakku ja muffinsit. Ylätasolla komeili övereimmät kakkupalat: vadelma-suklaa-kerroskakku ja aleksanterinleivokset. Skonsseja ja hilloa tarjoiltiin sitten vielä erikseen.

En niin välittänyt makeista herkuista, mutta tee oli jotenkin maailman herkullisinta. Ja kurkkuvoileivät.

 

Hiekkasäkit

Edinburghissa kiinnitin huomiota siihen, että liikennemerkit oli ankkuroitu paikoilleen hiekkasäkeillä. Ja vieläpä muovisilla hiekkasäkeillä, jotka muistuttivat juuttisäkkejä. Söpöä.