Siskot, koodataan!

Vuodenvaihde on retrospektiivin aikaa, joten tikulla silmään ja muistellaanpas vähän menneitä. Yksi ehdottomasti hauskimmista ja palkitsevimmista jutuista vuonna 2015 oli The Code Pub hackathonin järjestäminen. En syksyn tiimellyksessä tullut kirjoittaneeksi tapahtumasta, mutta parempi nyt kuin ei milloinkaan.

Hackathon on parin päivän – viikonlopun mittainen intensiivinen ohjelmointitapahtuma, jossa rajoitetussa ajassa kokeillaan jotain uutta ja kursitaan kasaan jotain, joka jotakuinkin toimii. Haaste toteutetaan ryhmissä ja se voi olla jonkin aihepiirin ympäriltä tai sitten ei. Kyseessä voi olla jonkin tietyn teknologian kokeilu, uuden idean protoilu tai kilpailu. Koska IT-ala on aika miesvaltainen, ovat hackathonitkin usein kovin miehisiä tapahtumia.

The Code Pub järjestää tapahtumia IT-alasta kiinnostuneille naisille. Helsingissä näitä tapahtumia on järjestetty vajaan parin vuoden ajan, ja formaattina on ollut iltatapahtumat, joissa pääsee kokeilemaan eri teknologioita ihan omin käsin. Tapahtumat ovat antaneet jotain niin aloittelijoille kuin edistyneemmillekin.

Menin The Code Pubin puuhanaisten tapaamiseen ensimmäisen kerran elokuussa – ja siitä se idea sitten lähti: Olisi kiva järjestää jotain isompaa! Hackathon! Joo! Tehdään peli! Joo! Halloween-viikonloppuna! Joo! Halloween Game Hack! Joo joo joo!

Halloween-viikonloppu koitti ja saimme hackathoniin halukkaita osallistujia enemmän kuin olimme arvanneetkaan. Muodostimme tiimit niin, että kaikissa porukoissa oli sekä koodausnoviiseja että konkareita. Kaikkien tiimissä oli toisilleen uusia tuttavuuksia.

Perjantai-iltana ohjelma starttasi tutustumisella. Vedin alkuun impro-lämppäri-workshopin, jonka avulla saatiinkin lämmitettyä fiilistä, rikottua jäätä sekä istutettua ajatusta, että tässä tilaisuudessa ei tarvitse spennata mokaamista. Lämmittelyn jälkeen kollegani Julia piti inspiroivan esityksen Unitystä, joka on (harrastelijoille ilmainen) pelin kehitysalusta. Ja vihdoin tiimit pääsivät irti suunnittelemaan Halloween-aiheisia pelejään. Huikeaa, että valtaosa tiimeistä uskaltautui kokeilemaan Unitya, vaikkei heillä siitä aiempaa kokemusta ollutkaan!

Lauantaiaamu starttasi ideoiden esittelyllä, jonka jälkeen käärimme hihat ja rupesimme koodaamaan. Ohjelmointia tauotti ruokailut, workshopit, inspiraatiopuheenvuorot ja taukojooga. Illalla meikäläinen ohjasi taas aivojen lepuutusta eli vedin päähärpäke-workshopin Halloween-teemassa, mikä olikin ihan kivaa vaihtelua intensiiviselle koodausrutistukselle. Loppuilta kuluikin testaillessa, josko koodi tottelisi kauhuhahmoa paremmin kuin tavallista pulliaista.

Sunnuntaiaamuna porukat saivat vielä hetken aikaa viimeistellä tuotoksiaan, jonka jälkeen meikä oli vikaa kertaa lauteilla. Vedin ryhmäkeskustelun siitä, millä eri tavoin nuoria, esim. lukioikäisiä tyttöjä tulisi kannustaa jatko-opintoihin, jotta lopun viimein heterogeenisempi joukko valitsisi IT-alan. Aivan huikean hyvää ja energisoivaa keskustelua, kylmät väreet kulkivat selkäpiissä, kun mimmit kertoivat tarinoitaan ja omista kokemuksistaan ammennettuja oppejaan.

Entäs ne pelit? No niistä tuli huimia! Viikonlopun aikana duunattuihin peleihin pääsee käsiksi tapahtuman webbisivuilta skrollailemalla vähän alaspäin kummitustalon kohdalle. Suosittelen selaimeksi Firefoxia, sillä ihan joka selaimeen emme ehtineet tukea rakentamaan viikonlopun aikana.

 

No miksi tällaisia tapahtumia sitten tarvitaan?

Olen aiemmin suhtautunut vähän varauksella kaikenlaisiin naiskerhoihin, mutta huomasin, että tälle  tapahtumalle oli selkeästi tilausta yksilötasolla. Joku osallistujista sanoi, että oli virkistävää osallistua IT-tapahtumaan, jossa kerrankin ei tarvinnut olla vähemmistössä. Pari osallistujaa kertoivat, että mieli olisi tehnyt osallistua hackathoneihin aiemminkin, mutta kynnys lyöttäytyä kilpailuhenkiseen poikaporukkaan oli vain liian korkea – mutta että tämän tapahtuman jälkeen heidän olisi mukavampi osallistua muihinkin tapahtumiin. Muutamat liikuttuivat kyyneliin saakka siitä vertaistuen, samaistuttavien kokemusten ja voimaannuttavien esimerkkien määrästä, jotka tapahtumassa oli läsnä. Kaikki taisivat allekirjoittaa sen, että oli kiva oppia tuntemaan uusia tyyppejä – ja tekemisen äärellähän sitä tutustuu toisiin kaikkein luontevimmin!

Minulle itselleni ”se suurempi päämäärä” tässä tapahtumassa oli IT-alan rikastaminen. Minusta IT-ala tarvitsee lisää naisia ja yleensäkin erilaisia ihmisiä. Miten ikinä firmat pystyvät tuottamaan hyviä digitaalisia palveluja ja tuotteita, jos niiden tekijät ovat yhdestä muotista tulleita – kun kuitenkin palveluiden ja tuotteiden käyttäjät ja ostajat ovat heterogeenistä sakkia? Ja oma kokemukseni on, että tasaisempi sukupuolijakauma helpottaa mukavan työilmapiirin syntymistä ja ylläpitämistä.

Ja ehkä kolmas näkökulma tällaisen tapahtuman tarpeellisuuteen oli IT-tapahtumatarjonnan laventaminen. Osallistujien joukossa oli monia hackathon-konkareita, ja he sanoivat tunnistavansa tapahtumamme hackathoniksi, mutta totesivat samaan hengenvetoon, että kyseessä oli kovin erilainen hackathon kuin mihin he olivat aiemmin osallistuneet. Vuolaat kiitokset sai se, ettei kyseessä ollut kilpailu. Myös ei-koodaus-väliohjelmat koettiin valtaosin virkistäviksi, vaikka käsillä olevassa hetkessä peliongelman ratkominen saattoikin keskeytyä – pienet pakotetut hengähdystauot, kuten jooga ja workshopit auttoivat etsimään ratkaisua uusin ajatuksin. Ja yllättävää positiivista palautetta tuli myös siitä, että tarjolla oli hedelmiä; tätä ei kuulemma muissa hackathoneissa ole käynyt.

Jos tällaisen mimmi-hackathonin ansiosta joku valitsee IT-opinnot tai alalla jo oleva saa lisää itsevarmuutta näkemystensä esittämiseen ja läpiviemiseen, niin silloinhan olemme jo pystyneet tuomaan pikkuisen lisää rikkautta IT-skeneen. Ja silloin tapahtuma on täyttänyt tehtävänsä.