Monkey bread eli nyhtöpulla

Ennustin viime uutena vuotena, että vuonna 2015 koemme kuivakakun uudelleen tulemisen. En tiedä, osuiko ennustus nappiin vai metsään, mutta kävin eilen investoimassa oikein vanhan ajan kunnon rengasvuokaan. Tai siis ei vanhan ajan alumiiniseen vaan konepestävään ja iskunkestävään non-stick versioon. Miksikäs ei, onhan tätä kuivakakun armon vuotta vielä kymmenkunta päivää jäljellä.

Kakkuvuokani neitsytmatka ei suinkaan ollut mikään hieno ja hentoinen kahvikakku, vaan ronski monkey bread eli nyhtöpulla. Ajattelin, että kun minun pullani eivät koskaan ole mitään kauniita, niin tässä se ei haittaisi. Ja niinhän siinä kävi, että vaikka täytin vuoan tosi maltillisesti, niin kerrankin taikina kohosi ja pari pullapompulaa hyppäsi vuoasta ulos. Enkä tietenkään huomannut sitä uunin perälle tippunutta pullamönttiä ennen kuin kakun jälkeen uuniperunoita paistaessa alkoi käry hiipiä nenään. Ihan grillibriketiltä näytti se pulla.

Vaikka silmäilin internetistä ties millä lailla maustettuja nyhtöpullia, niin pysyttelin ihan perinteisessä kaneli-sokeri-seoksessa. Mistä moinen turvahakuisuus? No koska minusta korvapuustin sisimmäinen kierre on parasta. Ja tässä leivonnaisessa koko iso vuoka on yhtä mehevää korvapuustin sisusta.

Pullataikinaohje oli ihan tavallisen vehnäjauhopussin kyljestä, sellaisella skaalauksella, että maitoa tuli 2,5 dl, kuivahiivaa 1 pss ja kananmunia 1. Pullapompuloiden kuorruttamisessa käytin ihan tavallista sokrua, vaikka ohjeet ehdottelivat fariinia, muscovadoa ja ties mitä. Koristetursotuksen tein valmiilla piparikoristemassalla, sillä se kestää tomusokeri-vesi-seosta paremmin sormin natustelua. Niin, ja siis tätä kuuluu nauttia ronskisti repimällä pallura kerrallaan, unohtakaa se hienostelu veitsen kanssa.