Lasia puhaltamassa
Meillä on duunissa kaikenlaisia harrastuskerhoja, on joogakerhoa, musakerhoa, fudisjengiä, mailapelaajia ja vaikka sun mitä. Vuodenvaihteessa perustimme yhden kerhon lisää: Arts & Crafts -kerho. Olemme pitäneet kerran kuussa pitkin kevättä kässäiltoja, joissa jokainen voi edistää omaa keskeneräistä käsityötään ja turista mukavia. Kevätkautemme huipentui toukokuussa Fiskarsin-excursioon, jossa kokeilimme lasinpuhallusta.
Puhalluspaikka oli Bianco Blun lasipaja, joka otti vastaan 11-henkisen porukkamme. Saimme valita muutamasta vaihtoehdosta, mitä kukin puhaltaisi: korkea pullomaljakko, nokallinen karahvi, matala kimppumaljakko, tuikkukippo tai lintu. Lisäksi tarjolla oli eri värejä ja tekstuureja. Minä päätin tehdä limenvihreän raidallisen maljakon.
Itse puhaltaminen sujui melko mallikkaasti, kun lasimestari neuvoi vieressä ja suoritti kaikki kriittiset lämmitysoperaatiot. Vaikeinta oli saada puhallus käyntiin, eli lasimöykky turpoamaan. Eikä sekään ollut kovin vaikeaa, vaati vain napakkaa puhkumista, tiiviitä huulia ja vähän kärsivällisyyttä.
Kaikki onnistuivat tekemään sen esineen, mitä suunnittelivatkin – kenenkään ei siis tarvinnut tyytyä epämääräiseen paperipainoon. Ehkä eniten hämmästynyt olin parin kollegan puhaltamista linnuista, jotka olisivat menneet ihan täysiä Oiva Toikan tirpoista!
11 hengellä aikaa meni 2 tuntia, ja kahteen tuntiin sisältyi jo melkoinen määrä lasimestarin puujalkavitsejäkin. Esineitä ei saanut saman tien mukaan, vaan ne piti jättää pajalle jäähdytykseen yön yli. Muuten mallikkaasti mennyt puhalluskokeilu rupesi tökkimään siinä vaiheessa, kun oli valmiiden esineiden toimituksen aika. Vierailumme lopulla lasimestari lupasi, että saamme teoksemme ”seuraavalla viikolla”. No, aikaa meni viikon sijasta kuukausi – ja tämäkin vaati melkoisen määrän perään kyselyä, muistuttelua ja potkimista.
Mutta summa summarum, voisin suositella vaikkapa työpaikkojen tyky-päivän ohjelmaksi.