Kukkia ja sidontaa

Panttasin tuota edellistä maljakkopostausta, kun ajattelin, että täytyyhän maljakossa olla kuvausrekvisiittana kukkia. En kuitenkaan saanut aikaiseksi ostaa niitä – olisin nääs halunnut kolme valkoista pionia. Juhannuksena juoksin lenkillä huikean päivänkakkarakedon ohi, ja näin jo mielessäni päivänkakkaroita kuvausrekvisiittana, mutta juoksu kulki niin hyvin, etten sitten malttanut pysähtyä mitään horsmia poimimaan.

Pari päivää sitten suuntasin lenkille taas kedonlaitaan, oikein saksien kanssa. Mutta päivänkakkaratpa olivatkin jo vähän yliaikaisia. Nipsin kuitenkin parhaat tiiviiksi kimpuksi. Mallailin kimppuun vähän hiirenvirnaakin, mutta en saanut niitä istumaan oikein nätisti, joten reunustin päivänkakkarat punaisilla apiloilla ja tuollaisilla toisilla purppuroilla kukilla, mitä lienevätkään. Kotimatkalla mukaan tarttui vielä jotain kortetta ja mustikanvarpuja.

Niinhän siitä tuli sitten sen verran nätti, että kimppu varasti maljakolta kaiken huomion. Joten kimppu ansaitsi ihan oman postauksensa. Lopulta kukkapuketti päätyi lapsuudenystäväni pikkutytölle viemisiksi.