Covent Garden Puutarhakaupungissa
Jos vuori ei tule Muhametin luo, niin Muhametin on mentävä vuoren luo. Just nyt meikä-jekellä ei ole mahista lähteä Lontooseen nauttimaan kulttuurista, mutta kas, Lontoon mainio kulttuuritarjonta tuleekin minun luokseni.
Kino Tapiola järjestää kerran kuussa ooppera- tai baletti-illan, jossa esitetään jonkin Lontoossa filmattu ooppera tai baletti. Kyseessä ei ole mikään tavallinen leffailta, vaan konsepti ratsastaa korkeamman kulttuuririennon ominaisuuksilla: on käsiohjelmat, alkumaljat, miehitetty narikka, väliaika ja väliajalla kahvia ja suklaakakkua. Poppareita ei ole tarjolla.
Kävimme mieheni kanssa testaamassa konseptin viime viikolla Liisa Ihmemaassa -baletissa. Esityksen alkuun näytettiin ”making of” -tyyppinen dokkarinpätkä samaisesta baletista, ja sepä istuikin settiin aika hyvin. Filmatisoinnin kärkeen näytettiin ensin hetken aikaa Lontoon yleisön pökistelyä, sitten kapellimestarin saapuminen orkkamonttuun ja valotkin himmenivät meidän salissa samaan aikaan kuin Royal Opera Housessa. Ja sitten rähinä päälle!
Oli meinaan hyvä baletti! Aivan mahtava lavastus ja puvustus, ja huisin monipuoliset tanssijat – etenkin Liisa, Pupu ja Herttakuningatar. Liisan kutistumiset ja kasvamiset oli tehty hirmu taitavasti. Ja musakin oli jotenkin tosi tarinallista. Vaikka Kino Tapiolan yleisökin taputti oikeissa kohdissa, niin rehellisyyden nimissä on sanottava, että eihän tässä nyt ihan livefiiliksiin päästy, mutta toisaalta monet liikkeet ja nyanssit leffascreeniltä näki selvästi paremmin kuin livenä piippuhyllyltä. Kuten sanottua, tämä nyt live-esitykselle vertoja vetänyt, mutta käännetään näin päin: ainakin Liisa Ihmemaassa oli niin korkeatasoista balettia, että sitä kärsi katsoa etänauhoitteenakin.
Finnkino järjestää ilmeisesti vähän vastaavanlaisia settejä Metropolitanin oopperoista, ja nämä taitavat toisinaan olla ihan livesettejä. En ole Finnkinon oopperanäytöksissä ollut, mutta jotenkin vähän epäilen, että onnistuuko Finnkino saamaan yhtä sympaattista fiilistä aikaiseksi kuin piskuinen Kino Tapiola. Sitä paitsi, Kino Tapiolan ihana funkkis-teatteri taipuu melko hyvin oopperasaliksi – ja jalkatilaakin on normikonserttisalia ruhtinaallisemmin.
Jos tapahtumalle pitäisi keksiä slogan, se olisi: Köyhän naisen Covent Garden – akuuttiin kulttuurinnälkään.