Tydydydy dydydydy Batman!

Kummipoikani täytti kolme. Hänen vuotta vanhemmalla isoveljellään on Spiderman-puku, ja olen nähnyt valokuvia, joissa veli on Hämähäkkimies ja gummipoitsu lohikäärme. Lohikäärmeet ovat ihan jees, mutta kyllähän minun kummipojallani täytyy olla mahdollisuus nauttia supersankaruudesta – joten tein hänelle Batman-kostyymin.

Pukuun kuului painettu t-paita, vuorisilkistä surautettu viitta, korvallinen pipo ja kuminauhaviritteinen huopamaski. Käytännöllisenä insinöörinä ajattelin, että paitaa ja pipoa voi tarvittaessa käyttää ihan arkenakin, jos on sellainen päivä, että kaipaa pientä superbuustia. Ja viittaa ja naamiota voi tarvittaessa soveltaa vaikka Zorrona, jos saa jostain mustan länkkärihatun.

Ja voi vitsit, että pikkujäbä oli täpinöissään! Tyyppi hyppi tasajalkaa (koska niinhän Batman liikkuu), eikä malttanut aluksi pukea edes paitaa päälle. Hauskinta oli, että kun hänellä oli omana itsenään asiaa äidilleen, hän nosti maskia ja puhui normaalilla äänellä. Kun oman itsensä asiat oli hoidettu, maski takaisin silmille ja hihkuvan-mörisevä supersankariääni käyttöön.

Pakko tunnustaa, että supersankariasua funtsiessani mielessä käväisi myös Hulk. Se oliskin siisti. Tässä vellossarjassahan on vielä kolmaskin kaveri…