Ei ihan esteetön parkkipaikka
Viimeisen puolen vuoden – vuoden aikana suomalaisen yhteiskunnan säännöistä on kirjoitettu ja puhuttu melko taajaan: Siitä, miten kauppahallin liha- ja kalakojun asiakkaat eivät saa syödä samassa pöydässä. Tai miten kansanedustajat haluavat purkaa turhia lakeja. Ja siitäkin, onko jokaiseen kerrostaloon pakko rakentaa väestötilat, tai onko jokaisen uuden kerrostaloasunnon vessassa pakko mahtua rullaamaan pyörätuolilla.
Kuljen useamman kerran viikossa muuan parkkialueen vierestä. Parkkis on ympäröivien taloyhtiöiden yhteisomistuksessa, ja se on selvästi tuoreempaa tekoa kuin ne osakkaana olevat kerrostalot; tehty kaiketi lievittämään parkkiruutupulaa, kun kahden auton taktiikka on yleistynyt espoolaistalouksissa. Arvaan, että parkkiksen rakentamisen aikaan voimassa ollut asemakaava on vaatinut, että uusissa rakennuskohteissa (= tämä tuoreempi parkkialue vanhojen talojen keskellä) täytyy olla vähintään yksi inva-pysäköintipaikka. Ja kerta kaikkiaan, tämän säännön kirjainta on kyllä yritetty noudattaa – henkeä ei niinkään.
Mites tuonne pussin pohjalle vekslataan puolkkaan ruudun levyisestä aukosta, jos näissä ruuduissa, missä seisoin kameran kanssa, on joku parkissa?
Selvästikään tuolle inva-paikalle ei ole kovin paljon aktiivista käyttötarvetta, vaikka eipä sinne kyllä autolla mahtuisikaan, mikäli naapuriruuduissa parkkeeraisi joku. On varsin epätodennäköistä, että kukaan pyörätuolissa istuva muuttaisi parkkipaikan osakastaloihin, ne kun ovat 60-70-luvun hissittömiä kerrostaloja, joissa ensimmäisenkin kerroksen asunnot vaatii rappusten kipuamista. Tuon ajan asunnoissa kylppärit ja vessatkin on varustettu lähes poikkeuksetta korkealla kynnyksellä ja kapealla oviaukolla. Tokihan inva-pysäköinti voi olla tarpeen sellaisellekin autoilijalle, joka ei istu pyörätuolissa – ja joka kuitenkin pystyy asumaan hissittömässä, ei-esteettömässä talossa. Mutta siltikin, pakollisen inva-parkkipaikan osoittaminen hissittömien kerrostalojen keskellä tuntuu ehkä vähän turhalta, ellei käyttöä ole tiedossa.
Sitä haluaisi uskoa, että inva-paikkatarpeen ilmennyttyä taloyhtiöllä olisi halua ja sydäntä järjestellä parkkipaikkoja hieman uusiksi. Vaikka toisaalta, olen kyllä entisessä elämässäni sekä taloyhtiöhallitusaikoinani nähnyt myös, mihin mittasuhteisiin kerrostalokyräily voi mennä – ja niissä tilanteissa vaikkapa asemakaavaan kirjoitetut säännöt tuovat selkeyttä.
Mutta siltikin tekee mieli vähän haastaa… Kuvittelepa tilanne: sinä asuisit kerrostalossa ja sinulla olisi lämmitystolpallinen autopaikka mukavasti talon sisäänkäynnin lähettyvillä. Iäkäs naapurin ukko saisi inva-pysäköintiluvan, mutta talonne parkkiksella ei olisi erikseen osoitettuja inva-paikkoja. Olisitko valmis vaihtamaan päittäin parkkiruutuja vanhuksen kanssa? Sinun tolpallinen lähiruutusi hänen kauempana sijaitsevaan, myöskin tolpalliseen ruutuunsa. Miten on, vaihtaisitko?
Ehkä tää on taas näitä järkeviä säädöksiä, jotka velvoittavat taloyhtiöt järjestämään invapaikan, riippumatta siitä onko sille käyttöä vain ei?
Meillä täällä taloyhtiöt arvioidaan energiatehokkuuden(?) mukaan, ja saadaksen parhaan arvosanan, pitää tiettyjen ehtojen täyttyä. Yksi ehdoista on kierrätyksen mahdollistavat roskikset. Käytännössä se on toteutettu niin, että parkkihallissa on kolmen pienen roskiksen setti, johon periaatteessa kerätään paperit, metallit ja lasit. Muuten hyvä, mutta näihin ei mahdu edes parin perheen jätteet, niinpä kaikki jätteet menevät käytännössä sekaroskikseen, joka sijaitsee aivan eri paikassa. Mutta ei hätää, energiatehokkuuden ehdot täyttyvät kun kierrätysroskis löytyy, riippumatta siitä voiko sitä oikeasti käyttää vai ei.
Sääntöjen ja kontrollitarpeen suhteen Suomi ja Singapore muistuttavat toisiaan hämmästyttävän paljon.
Tää on varmaan just niitä säädöksiä – oli paikalle tarvetta tai ei. Postausta kirjoittaessa mietin, olisinko itse valmis ehdottamaani vaihtokauppaan jonkun naapurini kanssa. Olisin. Mutta mun onkin helppo huudella, kun ei ole sitä autoa saati autopaikkaa. Mutta siltikin, luulis, että taloyhtiö voisi melko ketterästi muuttaa vaikka yhden vieraspaikan inva-paikaksi, mikäli tarvettä yht’äkkiä ilmenisi.
Toi kierrätys-roskis-juttu kuulostaa kyllä just siltä, että vois tapahtua Suomessakin 🙂 Mutta pahimman koti-ikävän hetkellä sääntöihin ja kontrollitarpeeseen on hyvä tukeutua 😀
Terkkuja Singikseen!