Korkeampaa keittiömatematiikkaa
Väistykää keittiöpsykologit, on aika keittiömatematiikan!
Soveltavaa keittiömatematiikkaa
Pyysimme ja saimme häälahjaksi oransseja Origo-astioita. Tykkään niistä tosi paljon, käytämme niitä päivittäin, ne ovat reippaita ja raikkaita, hyvän muotoisia ja valkoisella pohjalla ruoka näyttää hyvälle. Mutta esimerkiksi pikkulautasia meillä on vain 4. Mikä tarkoittaa, että aina, jos kaffevieraita tulee enemmän kuin kaksi, kaivamme esiin sinkkuaikaiset keltaiset ja mustat Teemat (joita taitaa olla 8). Säilytämme siis kahdeksaa eriparista lautasta siltä varalta, että neljä kivaa lautasta ei riitä. Eiköhän tämä laskutoimitus ole selvä: vien sinkkulautaset kirpulle ja haen kaupasta 4 Origoa tilalle. Luovun siis kahdeksasta, tuon tilalle neljä, ja viivan alle jäävä vähennys aikaisempaan lautasmäärään on neljä. Tätä tarkoitin, kun sanoin ensimmäisessä muuttolaatikkokirjoituksessa, että ensisijainen tavoitteeni ei ole tavaran vähentäminen vaan järjestyksen järkeistäminen.
Keittiömatematiikan väitöstilaisuus
Kysymys: Kuinka monta piirakkaa teen/tarjoan kerralla?
Vastaus: Yleensä yhden, joskus harvoin kaksi.
Johtopäätös: Tarvitsen siis maksimissaan 2 piirakkavuokaa.
Kysymys: Kuinka monta irtopohjavuoassa leivottavaa kakkua teen kerralla?
Vastaus: Yleensä yhden, joskus ääääärimmäisen harvoin kaksi.
Johtopäätös: Tarvitsen siis yhden irtopohjavuoan.
Vastaväittäjän kysymys: Entä jos vieraita tuleekin paljon ja tarvitsisin sittenkin kaksi?
Vastaus: No ensin kysyisin, että lainaisiko naapurin Miika minulle toista vuokaa. Tai sitten leipoisin jotain sellaista, mitä ei tarvitse tehdä irtopohjavuoassa vaan voisi tehdä uunipellillä.
Vahvistus: Tarvitsen todellakin vain yhden irtopohjavuoan.
Analyysi ja sukupolvikriittinen diskurssi
On arkiastioita, joita käytetään yli 300 päivänä vuodessa. Sitten on juhla-astioita, joita käytetään harvemmin. Olen ylpeä siitä, että minulla ei ole vanhempieni tavoin kaapissa pölyttyvää matalan käyttöasteen kahviastiastoa: tusinan verran liian pieniä kahvikuppeja plus saman sarjan kuusi hieman suurempaa teekuppia asettilautasineen, joita käytetään vain juhlahetkinä. Olen ollut ylpeä siitä, että minun huushollissani juodaan kahvi ja tee samankokoisista mukeista, niin arkena kuin pyhänäkin.
Ajattelin, että olisin jotenkin äitiäni vapaampi erillisten arki- ja juhla-astioiden ikeestä. Olin väärässä. Minun kaapeissani kahviastiaston tilan vievät erilaiset viinilasit: On muutama arkiskumppalasi, jotka voi huoletta roudata vaikka piknikille. On muutama arkiviinilasista tai olutlasista menevä Verna. Tähän päälle on vielä sekalaisia romanttisia kahden viinilasin pareja, joita olen ostanut ja saanut ensimmäisenä opiskeluvuonna ajatuksella ”näistä laseista ryystän romanttisesti punaviiniä ihanan miehen kanssa”. No, mies on nyt elämässäni, menin sen kanssa naimisiin ja saimme häälahjaksi keskenään mätsääviä laseja punaiselle, valkoiselle, kuplivalle ja väkevälle viinille – joten eiköhän ne sekalaiset parit voi heittää jo menemään.
Laatikko numero 5 tuli siis puolilleen astioista ja toinen puolikas täyttyi muusta kotisälästä kuten tunkkaisista liinavaatteista. Liinavaatteet menevät energiajakeeksi, parhaat astiat kirppikselle ja huonoimmat astiaat lasi- ja metallikeräykseen.
vanhat lakanat katoaa yleensa ekana kirpparipöydältä.
Naapurin Miika tässä hei,
Hyviä ajatuksia keittiön järjestämisestä. Olen samaa mieltä tuosta, että on kätevämpää (ja kattauksen kannalta rauhallisempaa), että kaapeista löytyy riittävästi yhden sarjan astioita. Itse tosin varaudun siihen, että tarvittaessa voidaan järjestää illalliskemut 12 hengelle, joten astioiden määrä sinänsä on vähän korkeampi.
Piirakkavuokia riittää kyllä yksikin. En ainakaan muista, olenko koskaan tehnyt useampaa kuin yhden piirakan kerralla. Ehkä johonkin ristiäisiin, mutta ihan varma en ole siitäkään. Jatkokysymyksenä heitän vielä, pitääkö piirakkavuoan olla pyöreä? Kaapista nimittäin löytyy aikalailla samankokoinen, neliskanttinen uunivuoka, jolla onnistuu piirakan paistaminen aivan yhtälailla.
Irtopohjavuokien lukumäärästä olen hieman eri mieltä. Kaapissa on hyvä olla yksi isompi (esim. 24 cm) vuoka, jolla leivotaan kakut isommalle väelle, sekä pienempi (18 cm) vuoka, jota voi käyttää, kun pitää tyydyttää vain oma makeannälkä ja leipomisvimma. Tuo pienempi on vieläpä näppärästi puolet isomman tilavuudesta (no, tarkalleen ottaen kyllä 9/16), joten reseptien skaalaminen on helppoa.
Meiltä (valitettavasti) löytyy parikin kahvikuppisarjaa, jotka vievät melkoisesti tilaa kaapista. Olemme kyllä käyneet keskustelua useampaankin otteeseen niiden tarpeellisuudesta, varsinkin, kun kukaan perheessä ei juo kahvia, mutta toistaiseksi emme ole hennonneet käsityönä tehtyjä kuppisarjoja laittaa kiertoonkaan. Odotellaan vaikka vajaa 20 vuotta ja tuupataan lapsille mukaan ensimmäiseen omaan kotiin. Muuten ei varsinaisia erillisiä juhla-astioita juuri löydykään ja hyvä niin.
Viinilaseista olen täsmälleen samaa mieltä. En itse kestänyt lasikaappien sekasortoa eriparisten lasien suhteen ja niistä on pikkuhiljaa hankkiuduttu eroon ja keskitytty vain yhden sarjan tuotteisiin. Kaverit olivat vielä pari vuotta sitten aidosti hämmästyneitä, kun vaimoni ei suostunut viemään teekkarijuhlista muistoksi annettuja juhlalaseja mukanaan kotiin. Arvasi kyllä, etten olisi ollut asiasta kovin hyvilläni.
Myönnän auliisti, että omassa keittiössä olisi paljonkin varaa astia- ja keittiötarvikevalikoiman virtaviivaistamiseen, mutta toistaiseksi en ole kovin halukas hankkiutumaan eroon tavaroista, jotka kuitenkin ovat käytössä, vaikkakin harvoin. Keittiö on minulle jonkinlainen linnake, jossa haluan löytää aina sopivan välineen kulloiseenkin käyttötarkoitukseen, enkä tehdä kompromisseja.
Ja joo, tervetuloa vaan lainaamaan kakkuvuokia tai muutakin välineistöä, jos äkillinen tarve yllättää.
Anonyymi, nämä oli pääosin pinttyneitä keittiöpyyhkeitä ja tunkkaisia froteepyyhkeitä, joten en kehtaa kokeilla onneani kirpparilla, ei olis reilua.
Miika, meillä menee näköjään päittäin tämä leipomissuuntaus: minä olen tehnyt tämänkin vuoden puolella 2 suolaista piirakkaa kerralla, joten päätin säästää kaksi pyöreää vuokaa. Tuo kahden suolaisen piirakan satsi voi johtua siitä, että mun luottopiirakkapohjaan tulee 0,5 purkkia rahkaa, joten leipomalla 2 piirakkaa vajaa rahkapurkki ei jää seilaamaan jääkaappiin.
Tuosta vuoan muodosta: aina silloin tällöin kiroan pyöreät uuniin laitettavat astiat syvimpään hemmettiin – oikein mitoitettuja neliskanttisia (tai siis suorakaiteenmuotoisia) saisi uuniin samaan tasoon paljon tehokkaammin. Mutta nykyään kun on kiertoilmauuni, niin toi muoto ei ole niin nökönuukaa. Mutta olen kyllä himoinnut Hackmannin/Iittalan metallista neliskanttista uunivuokaa.
Irtopohjiksien suhteen olen kyllä vakuuttunut, että yksi iso riittää, leivon sen verran harvoin makeita tuotoksia tai täytekakkuja.
Mulla tätä samaa järkeistämistä tuli myös sen aiemmin kommentoimani (siivouskaappi-postaus) muuton yhteydessä. Tosin entisessä asunnossa oli astiakaappitila myös aika vähissä, joten aloitin sen aikoinaan siellä. Nyt onnistuin karsimaan sekä vuokien että paistinpannujen määrää. (Samalla kakkuvuokalogiikalla pääteltynä; kuinka usein tarvitsen useamman kuin yhden paistinpannun? En koskaan.)
Minulla oli vanhempien vanhoja Arabia-astoita, joita he olivat saaneet häälahjaksi. No ero tuli ja astiat päätyivät lopulta omaan kaappiini pölyttymään. Jokunen vuosi sitten mietin, että hä, miksi niitä astioita annetaan lahjaksi? No jotta niitä käytettäisiin! Nyt on kiitettävästi käytössä mennyt pari lautasta rikki ja pari mukia heitin suosiolla pois, koska ne oli liimattu (heh, huomaa, että äiti on todellakin tottunut säästämään KAIKEN). Tosin minulla on kaksi astiasarjaa, joista mietin toisen siirtämistä varastoon, jotta sarjoja voisi vaihdella tyyliin kesä- ja talviastiastot tai mielialan mukaan.
Lasien suhteen olen ollut maltillisempi enkä omista kuin muutaman Ikea-peruslasin lisäksi yhdet isot lahjaksi saamani (puna)viinilasit. En juo punaviiniä, joten käytän niitä surutta valkoviinilaseina. Itse asiassa käytän niitä myös maito-/vesilaseina. Tällä hetkellä harkitsen myös yo-lahjaksi saamieni hopeakahvilusikoiden käyttöönottoa, koska ne ovat tämän reilut kymmenen vuotta olleet kaapissa keräämässä pölyä. Minulla harvoin käy vieraita, joten aika turha jättää niitä juhlahetkiä odottamaan. Ja jos käy, niin silloin käytämme ihan tavallisia astioita, ja jos minulla on juhlat niin vieraita on sitten sen verran, että kuusi kahvilusikkaa/viinilasia ei riitä. Eikä asunnon neliöt. Arkikin tuntuu juhlavammalta, kun käyttää astioita, jotka ovat kuitenkin käyttöön eikä koriste-esineiksi tarkoitettu (siis tarkoitan tässä nyt ihan itseäni, en loukatakseni ketään ja sanoakseni, että jokaisen tulis tehdä just näin) 🙂
Hitsiläinen Heidi, pitäis kyllä oikeasti kaivaa pöytähopeat esiin! Niitä en raaskinut heittää pois.