No more games
Laatikko numero 2 täyttyi kirpparille menevistä kirjoista ja peleistä. Kirjat oli kova paikka, pakko myöntää, mutta sain kuin sainkin niistä kasaan puoli laatikollista. Toinen puoli laatikosta täyttyi peleistä:
- Kimpassa
- Skybridge
- Tactico
- 5 kpl 1000 palan palapelejä
Pelejä on ihan kiva pelata silloin tällöin, mutta rajansa kaikella, ei kahden työssäkäyvän aikuisen taloudessa mitenkään määrättömästi pelata. Niinpä puolet sai lähteä, puolet jäädä. Käytin kahta karsimisperustetta:
- jos peliä ei ole pelattu kuin kerran, se saa mennä
- jos peliä ei ole pelattu tässä asunnossa (= 4 vuoteen), se saa mennä
Eli jäädä sai klassikot Kimble, Scrabble, Uno, Huojuva torni, Neljä riviin, Othello, Carcassonne ja Musta Pekka. Tilaa tuli yksi hyllyllinen askartelukaapin ylänurkkaan. Kirjavarastot väljenivät noin yhden hyllyn verran.
Kirjat on kyllä aika tunteita herättävä asia, varsinkin aletaan puhua niistä luopumisesta. Muuttolaatikkoleikkiä lukemalla saatoit huomata, että jokunen kommentti asiasta tuli, kun kirjoittaja niistä sai tekstin aikaiseksi.
Itselläni leikkurin selvittivät suurin piirtein ne kirjat, jotka näyttivät kirjahyllyssä parhailta eli jotkut vanhat (50 vuotta), perinnöksi saadut opukset. Ovathan ne oikeastikin ihan jonkinasteisiksi klassikoiksi luokiteltavia, mutta olisi nuo samat kirjat saanut kirjastostakin lainattua, jos niiden lukeminen sattuu kiinnostamaan.
Pelien suhteen sen sijaan yritin olla kriittisempi, mutta kyllä niitä melkoinen kasa silti jäi jäljelle. Pois saivat kuitenkin lähteä esim. Monopoli ja Alias, vaikka kuinka klassisia olisivatkin.
Joo, huomasin keskustelun vilkkauden. Voi olla, että palaan kirja-aiheeseen vielä, mikäli kykenen toiseen kirjarypistykseen.
Nyt lähti mm. Romeo ja Julia, Aristoteleen Runousoppi ja Vänrikki Stoolin tarinat. Ei mun enää tartte antaa ittestäni sivistyneempää vaikutelmaa kuin mitä oikeesti oon.
Kaunokirjallisuus kirjahyllyssä on kyllä pääsääntöisesti just vaikutelman luomista varten. Jos niitä vain haluaa lukea, niin kirjastot on sitä varten.
Harrastekirjallisuus, kuten teillä vaikkapa askartelu- ja piirustuskirjat, onkin sitten asia erikseen.
Joo, harraste- ja inspiraatiokirjoihin en vielä juurikaan koskenut – eikä välttämättä ole tarvekaan. Oon ihan samaa mieltä noista klassikoista: kirjaston heiniä ja niihin harvemmin on varausjonoja.
Voi järkytys miten nämä kolme viimeistä postausta ”osui ja upposi”. Pelejä ja krijoja heitin pois jo viime keväänä, kun tein syntyvän neidin vaatteille tila kaappeihin. Ja juuri nyt on mielessä ollut tavaroiden säilytyspaikkojen järkeistäminen. Näiden kirjoitusten innoittamana lisään vielä turhien tavaroiden poisheittämisen. 🙂 Mielessä on jo muutama lahjaksi saatu kapine, jota ”ei voi pois heittää, kun on lahjaksi saatu”. 😛 CD-levyjä oon miettinyt jo hetken, kun en ole yhtään niistä kertaakaan tässä asunnossa kuunnellut…
Mahtavaa Outi! En oo vielä päässyt säilytystilojen järkeistämiseen – täytyy ensin tehdä vähän tilaa. Mutta odotan sitäkin vaihetta innolla!
Meilläkin on nyt raivausprojekti käynnissä ja sen myötä on lähtenyt mm. pari kirjahyllyllistä klassikoita. Näyttiväthän ne kieltämättä kovin sivistyneiltä, mutta ehkä sitä oli jo aika laittaa tuollainen yli sadan kilon esitys syrjään – tosin vasta sen jälkeen kun ne oli ensin kannettu kahdeksanteen kerrokseen viime muutossa ”kun eihän kirjoja voi olla liikaa”. Nyt hyllyssä on enää muutaman lempikirjailijan tuotanto sekä käyttökokoelma pokkareita, joista valtaosa menee kiertoon heti lukemisen jälkeen. Ja Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen – sen haluan oikeasti vielä lukea.
Voi Suski, ajattelin just tänään töistä kotiin kävellessäni tätä kirja-asiaa, ja tulin siihen lopputulokseen, että Sinuhe ja Kalevala ovat oikeastaan ainoat sivistysklassikot, jotka haluan säilyttää. Kirjoihin palaan vielä.