Kellarikomero – roinan saattohoito
Muuttolaatikkoleikkini alkoi leikiten. Tein 15 minuutin vierailun kellarikomeroon, ja ensimmäinen laatikko täyttyi vanhoista sohvatyynyistä, rumista pastellinvärisiä lakanoista ja epämääräisistä vihreistä kangaspaloista. Tämä roina lähti kylmästi roskiin, ja niinpä sain kellariin tilaa 1,5 hyllyn verran. Tuon hyllytilan täytän väliaikaisesti syyskuun alussa kirpparille menevällä kamalla.
Duunikaverini, jolla on kuulemma keittiön kaapeissa tyhjiä hyllyjä, sanoi, että kellarikomero on tavaran saattohoitopaikka – ja niinhän se taitaa olla. Jos kellarissa hautuneita tavaroita ei vuoden (tai neljän) aikana kaipaa, niin eihän niitä silloin oikeasti tarvitse. Senpä vuoksi tämä ensimmäinen laatikollinen oli helppo nakki. Pinta on nyt raapaistu, kellarikomeroon palaamme vielä.
Loppuun vielä kootut selitykset: Miksi olinkaan säästänyt näitä?
- Koska sohvatyynyt olivat mieheni siskon tekemät
- Koska rumista lakanoista saa kankaanpainantaan harjoitustilkkuja
- Koska vihreistä kankaista saa tehtyä keppilohikäärmeen
- Koska ihmisellä on hyvä olla fillariin vaihtosatula (viis siitä, etten omista polkupyörää)
- Koska kellarikomerossa roina on poissa silmistä, poissa mielestä
Näin aukikirjoitettuna kaikki muut syyt kuulostavat enemmän tai vähemmän absurdeilta, paitsi tuo viimeinen.
Tämmönen tekis hyvää kyllä itse kullekin! Ihan samoista syistä meidän nurkat on täynnä tavaraa… ”eihän sitä voi roskiin laittaa, se on sen ja sen tekemä” ”tästähän voi vielä joskus tehdä jotain” Jään innolla odottamaan jatkoa! 🙂
Kiitos kommentista Heli! Olin jo julkaisemassa kirjoitusta, kunnes keksin lisätä tuon kootut selitykset -osion. Omissa ajatuksissa tuo ”sen ja sen tekemä” kuulostaa ihan järkevältä perusteelta, mutta kun sen sanoo ääneen, niin huomaa kuinka tunnesidonnainen se onkaan.
Tai kun alkaa ajattelemaan joskun lahjaksi saadun tavaran kohdalla, että se lahjan antaja ”on oikein huolella valinnu tämän just mulle, niin eihän tästä nyt kerta kaikkiaan VOI luopua!” 😀
Tuo fillarin vaihtosatula oli kyllä ihan paras 😀 Kaikenlaista rojua itsekin tulee säästettyä, mutta suurimmalle osalle edes kuvittelen olevan jotain käyttöä.
Tuosta kellarikomeron saattohoitoroolista olen itsekin aika samaa mieltä ja olen vähän laajentanut samaa käsitettä koskemaan isolta osin myös vaatehuonetta. Noita jorinoita oli omassa blogissa pari viikkoa sitten, jos satuit huomaamaan. Nythän meillä on laatikkotolkulla tavaraa pakattuna kellarivarastoon ja vaatehuoneeseen odottelemaan seuraavaa muuttoa. Jännä nähdä, mitä noista tavaroista todetaan, kun on aika oikeasti alkaa niitä purkamaan ja etsimään epätoivoisesti tilaa kaapeista.
Miika, olen varmaan hypännyt tuon vaatehuone-kirjoituksen ohi, kun lueskelin sitä useammassa osassa. Täytyypä palata siihen. Luojan kiitos meillä ei ole vaatekaappia.
Vielä itse itseäni korjaten: luojan kiitos meillä ei ole vaatehuonetta (vaatekaappi sitä vastoi löytyy ja hyvä niin :D)