Loppiainen
Loppiaisen kunniaksi viimeinen katsaus jouluun.
Joulunalusviikolla sain tietysti sen flunssan, jonka riivaamana (ainakin Facebookin mukaan) lähes kaikki pärskivät joulun tienoolla. Ehdin kuitenkin parantua sen verran, että pääsin reissaamaan joulua edeltävänä viikonloppuna Lappeenrantaan, veljenpoikani ristiäisiin.
Kuutostiellä Lappeenrannan ja Imatran välillä ajellessa tuli sellainen fiilis, että ainakin pakkasukon näkökulmasta itärajan toisella puolella on ollut kilttejä lapsia.
Ristiäisten jälkeen singahdin takaisin pääkaupunkiseudulle. Tämä joulu oli ensimmäinen, jonka vietimme kotona Espoossa.
Aatonaattona kävin ”ihan vaan nopskasti” noutamassa Tapiolan Stockalta etukäteen tilaamani kalat. Noutopisteelle oli 1,5 tunnin jono. Nopeammin olisi selvinnyt, jos olisi ostanut fisut normaalisti kalatiskistä. Kalareissun jälkeen lepuutin hermojani viimeistelemällä sanomalehdestä, Jallupullonkorkista ja rautalangasta kyhäämäni joulutähden (joka muuten oli ainoa askarteluidea, jonka diskasin joulukalenterista).
Mutta kyllä niitä kaloja kannatti odottaakin! Jouluaattona teimme lounaaksi hirmuisen kasan sushia – sillä kalat ja riisipuurohan ovat olennainen osa joulumenua. Sovimme, että sushilounaasta tulee meidän jouluperinteemme aina, jos/kun vietämme joulun kotona.
Illalla tonttu kävi heittämässä lahjat kuusen alle. Tai no melkein kuusen alle, lahjojen ja kuusen väliin jäi noin metri ja yksi ulkoseinä. Käytän tämän tilaisuuden hyväkseni kiittääkseni joulupukkia; en saanut mitään turhaa tai krääsää. Paketista kuoriutui muun muassa ihan oikean salamavalo kameraan – joulukalenterin kuvat räpsin itse paskartelemallani pahvi-folio-maalarinteippi-virityksellä. Valaistuskokeiluja on siis luvassa.
Välipäivät menivät rauhallisesti lepuutellessa ja Mad Menin 5. tuotantokautta tuijottaessa. Kiitos Virven, kiinnitin huomiota välillä vähän töksähtelevään käännökseen: 1960-luvulla ”visa” ei varmaankaan tarkoittanut luottokorttia vaan viisumia. Samalla neuloin sukkaa (jonka purin hervottoman kantapään vuoksi) ja pyörittelin huopapalloja. Enää tartteis keksiä, mitä noilla palluroilla tekis.
Vaan nyt on joulu ohi. Joulukuusi viedään tänään pois. Vitsi, kun olisi vaan helppoa heittää se alas parvekkeelta eikä raahata sisätilojen ja rappukäytävän kautta. Mutta se ei taida olla ihan hyvien tapojen mukaista.
Loppiaisesta alkavat härkäviikot, jotka kestävät pääsiäiseen saakka. Sen kunniaksi ostin hetken mielijohteesta eilen härän häntää, joka pöhisee parhaillaan uunissa. Saa nähdä, mitä siitä tulee. Ja saa nähdä, mitä tästä vuodesta tulee. Kumpaankin, härän hännän ja vuoden onnistumiseen voi onneksi itse vaikuttaa.
Oikein hyvää vuoden alkua!
Tietkö, mä oon aina kuvitellut että on korrektimpaa tipauttaa se kuusi parvekkeelta, kuin sotkea koko koti/rappukäytävä/talon edusta neulasilla 😀 Toki tietenkin se kuusi pitää sitten hakea sieltä hangesta tönöttämästä, mutta ajattelin että se on vähintään rikollista roskata rappukäytävää.
Ja teidän sushit näyttää ihan kipeen hyvältä!! Nigirit on monasti meidän suosikkeja, mutta minä tykkään kovasti tuosta makeasta munakkaasta, minkä nimeä en koskaan muista…
Meillä sushit syödään nykyään perinteisesti silloin kun laitetaan ensimmäiset jouluvalot [perinne, olemme siis kahtena vuonna tehneet niin] ja tämä tapahtuu veljeniperheen luona – me siskon, kälyn ja veljentytön kanssa laitamme jouluvalot, ja veli, lanko sekä veljenpoika tekevät valtavasti susheja [riisiä pelkästään keitetään 12dl…] Sushistakin voi syödä itsensä ähkyyn 🙂
Me heitettiin kuusi parvekkeelta, mutta vasta pimeän laskeuduttua! Taloyhtiön vanhuksetkin olivat jo nukkumassa eikä kukaan litistynyt.
Haltiakummi, sushiähky = paras ähky! Jouluruuan kanssa joutui odottelemaan aika pitkään, ennen kuin sushilounas oli laskeutunut 🙂 Toi munakas (muistaakseni tamago, muistan sen muistaakseni aina virtuaalilemmikki tamagotchista) oli aika helppo tehdä, mulla oli vaan liian pieni pannu, joten munakkaasta ei tullut kovin paksua – siksi se köllöttää tuolleen ”väärällä kyljellä” riisikasan päällä. Mutta hyvää oli!
Liina, ensi vuonna odotan pimeän tuloa ja nakkaan sen kaiteen yli. Meillä ekan kerroksen asukkailla on omat pihat ja me asutaan tokassa kerroksessa, joten eniten mua epäilyttää, että saisinko singottua sen kuusen raadon alakerran pensasaidan yli taloyhtiön puolelle. Jos alakerta ei olis kotona, niin sit ehkä uskaltaisin tehdä sen.
Noita susheja minäkin jäin tuijottamaan… lurpsista. Ja laita huopapallot jemmaan; kyllä se idea tulee, jos ei nyt iske.
Ja minä kun luulin tuosta kuvasta, että olit tehnyt ihanan sydämenmuotoisen pannunalusen huopapalloista. Miellytti heti tämmöisen sydänfriikin silmää 🙂
Tuula, tuossa on ideaa 🙂 Täytys vaan jostain bongata älyttömän pitkä parsinneula, jolla vois ommella pallurat yhteen.
Meilläkin kuusi heivataan parvekkeen kautta alas ja kauniisti lentää. 😉 Ei tartte kovin kummoinen keihäänheittäjä olla, että saa komean kaaren. Todettiin monen vuoden rapun siivoilujen jälkeen, että on toi parempi tapa. Mutta joo, mekin tehdään se kyllä pimeällä ja käydään nopeasti hakemassa kuusi hangesta roskiksille.