Seitsemän kukkariviä

Juhannus olis siis nyt pulkassa. Tulin kotiin vasta tänään ja menen töihin vasta huomenna. Vähän niinku minikesäloma.

Olin koko juhannuksen mökillä äidin, isän ja sisarusten kanssa. Kuulostaa ankeelta, mutta oli ihan loistavaa! Luulen, että viimisimmästä koko perheen mökkijuhannuksesta on noin kymmenen vuotta aikaa. Uin, söin ja nukuin oikeestaan koko viikonlopun. Ja söin aamupalaksi muurinpohjalettuja! Sain kyllä keväällä aloitetun mohairkaulaliinan valmiiks, langanpätkät ovat tosin vielä päättelemättä – kuvia seuraa jahka saan langat päätettyä. Aloitin myös Leskenlehtihuivin.


En lähtenyt veneilemään sepalus auki, en tehnyt juhannustaikoja enkä kerännyt seitsemää erilaista kukkaa tyynyn alle. Mutta sain aikaiseksi seitsemän riviä leskenlehtiä, jotka kuvasin tyynyn päällä kesäyön hämärässä. Toivottavasti kukkarivistöt eivät ole keskenään kovin erilaisia.


Tykkään kovasti noista kohoumista, joita huiviin on muodostunut. Tässä vaiheessa on ehkä vähän turhan aikaista miettiä, pitäiskö ne jättää vai pingottaa pois, sillä mikäli vanhat merkit paikkansa pitää, huivi valmistuu… toivottavasti ennen minua. Tai ainakin ennen ens juhannusta. Ja onhan tässä taas vuosi aikaa ens juhannukseen. En oikein oo näitä pakkojuhlapyhäihmisiä – muutaman päivän hengähdystauko on ihan kiva, mutta kaupat sais olla auki ja lehdet ilmestyä, eikä koko Suomen tartteis mennä kiinni niin moneks päiväks. Eikös kaikki kesäviikonloput vois olla kolmipäiväisiä, niin ei tartteis yhden pidemmän viikonlopun vuoks vouhkata ihan niin paljoa.