Y – Ystävät

Opiskeluaika on ollut minulle iso ystävyyden lähde. Toki rakkaita ystäviä on tarttunut matkaan jo ajalta ennen täysi-ikäisyyttä ja myös valmistumisen jälkeen, mutta Otaniemestä ystäviä tuli kyllä iso pumptsi. Tänäpäivänä iso osa kaveripiiristäni koostuu insinööreistä ja heidän puolisoistaan. Jopa niin iso osa, että kuplani sekoittamiseksi olen hakenut nyt aikuisena muita kuin insinööriystäviä mm. improtouhuista.

Valmistuttuani mietin kerran jos toisenkin, voiko työkavereiden kanssa olla ystäviä. Että haluaako vapaa-ajallaan hengata niiden samojen tyyppien kanssa. Tai entä jos työasiat törmäävät ystävyysasioiden kanssa. Ja että voiko työkaveria pyytää tai hyväksyä Facebook-kaveriksi.

Kyllä, työkavereiden kanssa voi olla ystäviä. Ja kyllä kivojen tyyppien kanssa haluaa hengailla vapaa-ajallakin. Jos omat työnäkemykset törmäävät ystävän työnäkemysten kanssa toisiinsa, niin kyllähän asiat saadaan järjestymään – asiat asioina ja ihmiset ihmisinä! Ja kyllä, työkavereita voi pyytää Facebook-kavereiksi (tosin tämä ei ollut vuonna 2006 ihan niin selvä juttu).

Kun lähdin edellisestä duunistani, vuodatin kyyneleitä aika valtoimenaan. Syy vollottamiseen oli ihmiset – heidän kanssaan oli ollut tosi kiva tehdä töitä ja olin jättämässä sen taakseni. Mutta kiitos Facebookin, HeiaHeian ja Instagramin, nämä ihmiset kulkevat ainakin jollain lailla mukana – ei heitä tarvitse kokonaan jättää taakseen. Ja uusissa paikoissa saa uusia ihmisiä matkaansa. Vaikka en nykyisessä duunissa tunnekaan kaikkia 800+ nimeltä enkä naamalta, niin aina kun tutustun uusiin tyyppeihin, on luottavainen olo.Radiokanavaa siteeratakseni, tuntuu, että olen ystävien seurassa. Se on aika siisti fiilis.