New Yorkin rakennustekniset kuriositeetit

Blogi on kovaa vauhtia luiskahtamassa matkailublogiksi, sillä reissuihmettelyjä pukkaa taas. Aloitimme kesäloman New Yorkissa. Reissu oli minun ensimmäinen jenkkimatkani, joten tarttee vähän sulatella. Ja blogaaminenhan on oivallinen tapa pureskella näkemäänsä ja kokemaansa.

Isossa Omenassa olisi huikean paljon kerrottavaa, joten rajataan aihetta metropolin rakennusteknisiin yksityiskohtiin. Tässä siis silmiini pistäneet tärpit New Yorkin arkkitehtuurin, rakennustekniikan ja yhdyskuntasuunnittelun suosikkeihini, jotka tekevät New Yorkista New Yorkin.

 

Pilvenpiirtäjät

Manhattan on varmaan maailman ikonisin pilvenpiirtäjäalue. Väittäisin, että parhaat näkymät Manhattanin korkean huiskeaan siluettiin saa Brooklynin puolelta. Brooklynin rannoilta saa hyvän kokonaiskuvan myös eri vuosikertoihin: on 1930-luvun Empire State Building, 1960-luvun tulevaisuususkoisia rakennelmia, 1980-luvun pöyhkeitä nousukastaloja ja viimeisintä huutoa edustava One World Trade Center. Ja WTC:n alueelle nousee koko ajan lisää korkeita taloja.

Pilvenpiirtäjissä hassua on se, että vaikka ne ovat satoja metrejä korkeita, ne häviävät katukuvaan. Katutasossa kävellessä ei välttämättä tule katsoneeksi ylöspäin vierestä korkeuksiin ampuvaa hujoppia. Ja jos vaikka Empire State Buildingille koittaa navigoida pelkästään torni maamerkkinään, häviääkin kohde naapurikorttelien pilvenpiirtäjien taakse. Että missä se puolen kilometrin korkuinen tönö nyt olikaan.

Pilvenpiirtäjäsuosikkini on Art Decoa edustava Chrysler Building, entinen autotehtaan pääkonttori, jonka rakennuskuluja herra Chrysler ei laittanut firman piikkiin, vaan maksoi omasta pussistaan. Talo on nykyisellään toimistokäytössä, mutta rakennuksen aulaan pääsee tavan pulliainenkin pällistelemään. Hienon parketin ja graniittisten seinäpaneelien lisäksi katse kannattaa suunnata aulan kattoon, jota koristaa teollisuusromanttiset muraalit.

 

Townhouset ja matalat kerrostalot

Vieri viereen rakennetut tiiliset townhouset ja matalat kerrostalot tekevät Greenwich Villagesta, West Villagesta ja Brooklyn Hightsista herkullisennäköisiä asuinalueita. Monen asuintalon sisäänkäyntiä edusti Carrie Bradshaw’nkin talosta tutut kiviportaat ja ylempien kerrosten palotikkaat toivat rytmiä julkisivuihin. SoHossa osa matalista kerrostaloista oli valurautarunkoisia. Vaikken välttämättä osaakaan kuvitella New Yorkia kotikaupungikseni, niin townhousessa asumista en pistäisi pahakseni.

 

Vesisäiliöt

Talojen katoilta saattoi bongata typistetyn muumitalon näköisiä pömpeleitä, vesisäiliöitä. Mikä on ihan nerokasta, sillä katolla säiliöt eivät vie arvokasta asuintilaa ja painovoima hoitaa veden juoksuavustuksen. Valtaosa säiliöistä oli puisia, mutta bongasin jostain myös muun muassa värikkäästä lasista tehdyn tiffany-henkisen koristeellisen säiliönkin. En tosin tiedä, kuinka moni katolla möllöttävistä pömpeleistä on tätä nykyä enää käytössä.

 

Museoarkkitehtuuri

Kuuman sään vuoksi luuhasimme läpi melko monta museota. Koska ilmastointi. Itse näyttelyteosten lisäksi monet museorakennukset olivat ihan näkemisen arvoisia itsessään, ainakin Guggenheim, MoMa ja Whitney Museum. Guggenheim oli yllättävän kompakti. Ja ehkä Helsinki voisi ottaa oppia siinä, että museon ympärille ei välttämättä tarvitse jättää kammottavan ammottavaa toria, vaan ne voi rakentaa ihan niin kuin muutkin rakennukset tiiviisti tontilleen – ja silti irroitella arkkitehtuurilla.

 

Williamsburg

Brooklynin Williamsburg nousi ehkä kuitenkin lempparialueekseni Nykissä. Paikka oli selvästikin murroksen kynsissä – pääkatu oli vielä rosoista vanhaa ja matalaa talokantaa, mutta laidoille pykättiin jo kiiltäviä lasikolosseja. Mene pian, jos haluat saada osasi rososta! Huudit kätkivät sisäänsä hipsteritoimintaa laidasta laitaan: oli panimoa, söpöä deli-markettia ja vegaanijäätelöbaaria.

 

Brooklyn Bridge

Ehkä yksi maailman top 3 siltarakkauksistani. Ruskea terässilta, jonka puisen kävelykannen vuoksi sillan äänimaailma on yllättävän pehmeä. Sillalla on tungosta, ja valtaosa kulkijoista tuntuu taivaltavan matkaa Manhattanilta Brooklyniin. Suosittelen kuitenkin vastavirtaa, sillä Manhattanin siluetti näyttää tosi hienolta sillan vaijereiden läpi katsottuna.

 

Macy’s-tavaratalon puiset rullaportaat

Ai että, nämä olivat söötit. Macy’s-tavaratalon ylemmissä kerroksissa on vielä toiminnassa alkuperäiset puiset rullaportaat. Miten ihanan pehmeä ääni niistä lähtikään!

 

Betonitiet, puiset broadwalkit

”Miksi täällä on tiet betonia?” Sitä en osannut sanoa, varmaan helpompaa ja halvempaa. ”Miksei Suomessa käytetä teissä betonia?” No koska tiesuola ja nastarenkaat eivät ole betonin ystäviä ei sitten ollenkaan.

Kertakaikkiaan, iso osa New Yorkin kaduista oli päällystetty betonilla. Toinen mielenkiintoinen amerikkalainen yksityiskohta on puiset, leveät rantabulevardit. Miksikäs ei, ihan miellyttäväähän sitä on puisella kannella kävellä, ainakin kuivalla kelillä.