Aloittelijan lapaset

Olen aloittelija. Tykkään aloittaa asioita. Ajanhetket ennen projektin alkua ovat piinaavan nautinnollisia; Se kun yrittää ahmia tiedon- ja ideanmurusia ja muodostaa niistä etenemissuunnitelmaa. Ja kun ideoiden kaaos alkaa jollain ratkaisevalla hetkellä ottaa hahmoa ja tekeminen rupeaa selkeytymään, homma nytkähtää käyntiin. Silloin tuntuu kuin saisi surffilautansa alle jonkin maailmankaikkeuden ytimestä lähtöisin olevan mega-aallon, ja se aalto vain kantaa ja sinä vain ratsastat sillä aallolla.

Tai siis en ole koskaan oikeasti surffannut, mutta uskon, että tuolta sen täytyy tuntua.

Aloittamisen vastapainoksi olen vähän laiskanpulskea viimeistelijä. Asioiden hiominen ja viilaus loputtomaan loppuun saakka eivät ole mielijuttujani. Ymmärrän kyllä, että oikeassa elämässä ihmisen on kyettävä viemään asioita maaliin, joten senpä vuoksi minun tekee ihan hyvää välillä vähän viimeistellä. Vaikka väkisin.

Nämä lapaset tuli neulottua joulunpyhinä aika hyvään kuosiin. Viimeisen lapasen viimeisenä tehdyn peukalon 5 viimeistä kerrosta kavennuksineen vaan antoivat odottaa itseään toista kuukautta. Puikkoja poltteli jo seuraava projekti, mutta olin luvannut itselleni, että uutta ei saa aloittaa ennen kuin nämä lapaset on päätelty ja käyttövalmiit.

Tahmeasti ja jähmeästi sain tartuttua kanavaneulaan ja langanpäihin. Ei tuntunut surffaukselta. Tuntui siltä kuin olisi hiihtänyt Ruotsin armeijan puusuksilla, joiden pohjaan on paakkuuntunut 20 cm lunta. Ja pohjapaakkuisista hikilaudoista minulla on kokemusta.

Mutta halleluja, sain punnerrettua ne valmiiksi! Ja vielä tämän talven puolella! Jee! Mikä tarkoittaa, että saan aloittaa seuraavan projektin!