Eläinkirja, djurbok, vol. 2
Viime syksynä ulkomailla asuva ystäväni pähkäili, kuinka tukea suomi-ruotsi-kaksikielisen lapsen kehitystä maassa, jossa ei luontevasti altistu äidin- eikä isänkielelle. Hän muisti aikoja sitten tekemäni eläinkirjan ja tiedusteli, oliko minulla vielä tallessa yhtään parempilaatuisia valokuvia pehmokirjasta. No ei ollut. Mutta lupasin tehdä taaperolle oman kirjan.
Meikäläisen tilaustyöaikataulut tuppaavat aina venymään – niin tämäkin. Mutta tulipahan hieno, vaikka itse sanonkin! Kirjassa on niin paljon actionia, että valokuvat eivät vaan riitä esittelemään kaikkia jippoja. Ja niin syntyi tämän blogin ensimmäinen videoblogaus: reilut kolme ja puoli minuuttia kerralla purkkiin – boom!
Pikkukakkosen täti ja lastenkirjailija olivat jossain vaiheessa unelma-ammattejani. Tässähän ne tulivat huiskastua kummatkin yhdellä iskulla.
Mietin kyllä jo kalakukonkin kohdalla että eihän se eläin ole vaan silakoilla täytetty leipä, saatika sitten tuo insinööri. Mahtaakohan lapsi ihan ymmärtää sitä vitsiä. 😀 Hieno kirja.
Kiitos Heidi! Ei se mitään vaikka menisi vähän ohi alussa, kyllä se siitä, kun altistuu huumorille säännöllisesti 🙂
Onpas siis niin mahtava, luova ja huolella tehty! Ei vaan start-uppiä!
Ja mitäs minä humanistina insinöörien kesken voi vielä sanoa… 😀
Kiitos Sonia 😀