Korkeella

Seikkailupuisto. Ensimmäisen kerran törmäsin siihen pari vuotta sitten lapsuuteni maisemissa. Viimeisen vuoden sisään niitä on putkahdellut pääkaupunkiseudullekin kuin sieniä sateella. Hämmentävää, että kotikontuni on ollut edelläkävijä villityksessä.

Sateinen alkukesä ei ainakaan ole seikkailumieltä hillinnyt, sillä kaverit ja työkaverit ovat tänä keväänä puhuneet paljon seikkailupuistoista. Kävin testaamassa kummipoikani ja hänen äitinsä kanssa Mustikkamaan Korkeen. Korkeessa on jonkin verran pienempien lasten kantoratoja ja viisi korkealla viistävää latvarataa. Kiepuimme latvareiteistä radat 1, 3 ja 4. Kummipoikani on reilut 120 cm pitkä, menee syksyllä kouluun ja luonteeltaan järkevä, joten siinä referenssiä niille, jotka funtsivat, minkämerkkisille skideille Korkee soveltuu.

Minä en ole mikään korkeanpaikankammoinen, mutta en kyllä mikään liikekoordinaation mestarikaan. Selvisin kuitenkin ihan kunnialla. Ensimmäinen kiipeilyseinä oli ottaa luulot pois, mutta muutoin touhu oli ihan jännää ja kivaa. Kummipoikahan tietysti porskutti ihan täysiä, vaikka hänen ulottuvuutensa oli luonnollisestikin vähän rajoittuneempaa kuin meikäläisen. Ensimmäisessä ruilissa kummipoika totesi minulle vain ”katso ja opi”, ja ampaisi huimaan köysiliukuun. Mutta oli kyllä ihan hyvä järjestely, että kummipojan äiti eteni kärjessä, sitten kieppui lapsi ja meikä varmisteli perässä. Tällöin saimme varmistettua, että valjaiden lukot menivät aina kiinni niin kuin kuului.

Voin kyllä suositella (vaikka mulla olikin jalat ihan mustelmilla reissun jälkeen)! Kyllä tämä on ihan hyvä vaihtoehto huvipuistolle, jos ei niin välitä moottoroidusta kieputuksesta. Kannattaa ottaa mukaan vettä ja vaikka jotain hedelmä-pähkinä-sekoistusta, sillä latvuksissa killuminen käy urheilusta. Meillä meni kolmessa radassa noin kaksi tuntia, joten välitankkaukset ovat paikallaan varsinkin, jos meinaa käydä koko puiston läpi kerralla.