Ale ja Alenin satay
Silloin kun hyvä ruoka-juoma-combo sattuu kohdalleen, niin täytyy vähän fiilistellä. Nyt olis sellainen.
Ravintola Murun pääpiru Henri Alen on twiitannut reseptin jos toisenkin aina silloin tällöin. En edes muista mitä kaikkia sieltä on tullut, mutta ainakin #somemunakas, Atrian uunilihasta tehty #sika sekä kaupan hyllyt Mutti-murskasta tyhjentänyt pastakastike #soosi. Olen miettinyt, että pitäisi kirjoittaa lupaavimmat Alenin twitter-reseptit tänne blogiin muistiin, sillä blogi on aika paljon näppärämpi arkistointimuoto kuin useaan twiittiin jaettu liverryssarja. No, aloitettakoon viimeisimmästä reseptistä, #satay-kastikkeesta. Tässä oma varianttini kahdelle, jossa on suhteessa enemmän mausteita ja vähemmän vettä kuin alkuperäisessä:
1 iso valkosipulin kynsi
1 pieni sipuli
0,5 chili
0,5 tl juustokuminaa
125 g maapähkinävoita
0,5 sitruunan mehu
1 dl kookosmaitoa
0,5 dl vettä
Kuullota pilkottu valkosipuli, sipuli ja chili öljyssä pannulla. Lisää juustokumina ja möhistele vähän lisää. Lisää maapähkinävoi, sitruunamehu ja kookosmaito. Alen suositteli ajamaan tahnan tehosekoittimen läpi, mutta minä en jaksanut, kun tykkään krouvimmasta suutuntumasta. Lisää vettä ja anna tarvittaessa kiehua kasaan, jos tuntuu liian löysältä.
No, pelkkä satayhan ei vielä ketään lämmitä, joten tavitaan proteiinia. Alen suositteli kanaa tai possua, mutta minä päätin kokeilla tofua. Mulla ei ole hirveästi kokemusta tofusta, joten valitsin ihan vaan summan mutikassa Jalotofun marinoidun tofun, jonka viipaloin, paistoin pinnalta ja heitin kastikkeen sekaan. Lisukkeeksi en jaksanut käydä keittämään nuudeleita, joten revin vaan salaattia lautaselle, pilkoin kurkkua ja hölväsin vähän riisiviinietikkaa – ja iskin tofusatayn salaattipedin päälle. Päälle hakkasin vielä vähän korianteria. Mums. Tuli herkkua. Ei uskoisi kasvisruuaksi, eikä tofussakaan ollut yhtään sellaista ”pure Barbababaa” -fiilistä.
Suu napsasi kuitenkin vielä ruokajuoman perään, joten päätin korkata oluita harrastavalta työkaveriltani maistiaisiksi saamani American Amber Alen. Ja voi pahat kaksoisveljet sentään, kylläpä oli hyvä yhdistelmä! Oluessa oli juuri sopivasti napakkaa humalaa, joka toi ryhtiä pehmeään pähkinäkastikkeeseen. Värienkin puolesta kaunis meripihkainen olut toi kontrastia vaaleaan satay’hin.
Harmi, että pullollinen oli jokseenkin ainutkertainen, mutta viestini on: humalainen ale on satayn kanssa herkkua. Jäin vielä miettimään, miten amerikkalaistyyppinen olut voi sopia niin hyvin itämaisen ruuan kanssa, kunnes tajusin – American ale & peanut butter. Match made in heaven. Ale ja Alenin satay.