Ollapa designeri
Loppukesä ja alkusyksy on ihan parasta aikaa! Minulle syksy on yhtä kuin vuoden alku, olen ehkä jotenkin niin ehdollistunut vielä koulun ja lukuvuoden aloitukseen, vaikka edellisestä oikeasta lukuvuoden aloituksesta on kohdallani 7 vuotta ja edellisestä koulun aloituksesta 12 vuotta.
Koulunsa aloittaa tänä vuonna myös moni sellainen, joka ei ehkä ihan ensisijaisesti olisi halunnut juuri siihen kouluun tai koulutusohjelmaan, mihin pääsi. Lisäksi on niitä, jotka kyllä mielellään aloittaisivat koulun, mutta jotka eivät läpäisseet pääsykokeita. Arvostetuimpiin käsi- ja taideteollisen alan oppilaitoksiin on perinteisesti ollut hirmuisen paljon enemmän tunkua kuin aloituspaikkoja, joten rannalle jääneitäkin on paljon. Vaikka opiskelupaikasta ulkopuolelle jääminen varmasti kirpaisee, sen voi myös ottaa aikalisänä. Että haluanko ihan oikeasti sille alalle niin paljon. Ja millaisia valmiuksia ala oikein vaatii.
Olin tänään kuuntelemassa Helsinki Design Openissa puheenvuoroja taideteolliselta alalta ja taidekäsityöläisiltä – mitä alalla menestymiseen vaaditaan. Puheenvuoroissa korostui toki ammattitaito, materiaalien tuntemus, kädentaidot ja intohimo. Että laatu on kaikki kaikessa. Ja että taidekäsityöläisenä pystyy hankkimaan elantonsa, mutta se vaatii paaaljon työtä – ja sitä laatua. Myös koulutuksessa.
Kuva: Rauno Träskelin
Itse arvoin lukion jälkeen, hakeako käsi- ja taideteolliseen koulutukseen vai Teknilliseen korkeakouluun. Tekniikka voitti. En lopun viimein edes hakenut mihinkään käsi- ja taideteolliseen kouluun, sillä minulla oli sellainen tunne, etten suhtaudu riittävän intohimoisesti käsillä tekemiseen tai taiteeseen – vaikka nautinkin niistä suunnattomasti. Ei sillä, että olisin ollut mitenkään hulluna rakennustekniikkaan, mutta jotenkin minulla oli myös sellainen käsitys, että TKK:lta saa ihan yleisellä tasolla paremmat eväät mihin tahansa työelämään.
En tiedä, olinko imenyt lukiolaisen käsitykseni käsi- ja taideteollisesta alasta vanhemmilta kavereiltani, käsityöyrittäjäsukulaisiltani vai alan kesätöistä, mutta jotenkin minulla oli sellainen fiilis, että käsi- ja taideteollisen alan koulutuksessa ei käsitellä läheskään riittävästi, jos ollenkaan, tärkeitä ei-taiteellisia asioita. Kuten vaikkapa tuotantoon ja logistiikkaan vaikuttavia asioita. Tai vaikkapa hinnoittelua. Tai toisen ihmisen palkkaamiseen, työlainsäädäntöön tai henkilöstökulujen arviointiin liittyviä asioita. Ryhmätyötä. Projektin vetoa. Organisointia. Rakentavan palautteen antamista. Tuotteen myyntiä ja markkinointia. Itsensä myyntiä ja markkinointia. Omien ideoiden myyntiä. 15 sekunnin mittaisen esittelypuheen pitämistä. No okei, ehkä ajatukseni eivät olleet aivan näin jäsenneltyjä, mutta tämän suuntaisia.
En väitä, että kaikkien edellä lueteltujen tulisi sisältyä lukujärjestykseen ja pakollisiin kursseihin – osa näistä on varmasti asioita, joita ei edes voi kunnolla oppia koulun penkillä. Mutta fakta on, että läänintaiteilijan vakanssit ovat aika vähissä, joten valtaosa käsi- ja taideteollisuusalalla työskentelevistä päätyy yrittäjiksi ja muutamat harvat design-taloihin teollisiksi muotoilijoiksi. Vaikka minulla ei alalta olekaan kokemusta, väitän, että nuo yllä mainitut taidot ovat hirveän tärkeitä kenelle tahansa muotoilijalle, keraamikolle, artenomille, artesaanille, puusepälle tai tekstiilitaiteilijalle.
Minä arvostan käsityöläisyyttä. Arvostan hyvää designia. Ja luovuutta sekä yrittäjyyttä. Mutta olen myös aika varma, että valitsin oman koulutuspaikkani ihan oikein – se oli minulle hyvä valinta.
Jos jotakuta askarruttaa taidekäsityöläisen arki tai haluaa kuulla ja nähdä, millaisia asioita on mietittävä Suomi-designin viennin edistämiseksi, niin suosittelen pistäytymään Rautatalossa, Helsingin keskustan Stockaa vastapäätä: siellä on lauantaihin saakka Helsinki Design Open. Näytillä ja myynnissä on taidokasta Suomi-designia ja siellä voi ennen kaikkea tavata Suomi-designin tekijöitä. Sisustuslehtiä seuraavalle esillä ei ole ehkä kovinkaan paljoa uutuustuotteita, mutta voisin kuvitella, että tulevienkin päivien puheenvuorot ovat mielenkiintoisia. Ja sieltä saa myös herkullista Petrin suklaata 🙂
Sun ajatukset on hyvin lähelle omiani. Itsekin valitsin teknillisen korkeakoulun käsi- ja taideteollisen sijaan, mutta oikeastaan siitä syystä, että halusin pitää työn ja harrastukset erillään (kyllä se yrittäjyysnäkökulma silti myös vaikutti, halusin vakinaiset ja hyvät tulot ja tekniikka antaa minusta siihen paremmat mahdollisuudet). Tuotantotalouden opintojen jälkeen on oma näkökulma yrittäjyyteenkin muuttunut. Käsityöyrittäjyys kiinnostaa (vaikka sivutoimisena), mutta kun on jonkinlainen käsitys siitä, mitä kaikkea muuta tarvitaan ammattitaidon ja laadun lisäksi (mm. juuri noita luettelemiasi asioita, hinnoittelua, markkinointia, logistiikkaa, hankintoja jne), niin se tuntuu kovin haastavalta. Haluaisin kehittää liikeidean niin, että mitä ihmiset tarvitsevat ja haluavat ostaa eikä niin että mulla on tässä tälläinen tuote, alanpa myydä tätä (kun tää jälkimmäinen ei minusta toimi). Sit pitäisi vielä keksiä sellainen tuote, että sen tekemisestä jäisi itselleenkin hyvä tuntipalkka ja useampi ihminen haluaisi ostaa sen sillä hinnalla. Tuntuu kovin vaikealta yhtälöltä, enkä ole vielä keksinyt sellaista. Enkä ole muuten katunut tekniikan opintojani muutaman vuoden työelämänkään jälkeen.
Kiitos tekstistä ja erityisesti linkistä tapahtumaan! Koko WDC tapahtumavuosi ovat niin käsittämättömän laaja, etten toistaiseksi ole saanut otetta muusta kuin S-ketjun kauraleivästä ja Pandan lakuista joissa on teemavuoden logo. Perjantain luento vaikuttaa kiintoisalle, sinne siis!
Hienoja pohdintoja, Katri! Kuten tiedätkin, olen myllännyt samoja asioita päässä aivan valtavasti ja teen sitä edelleen, vaikka, tai ehkä juuri siksi, että mun polku tällä hetkellä veikin teekkarista muotoilijaksi. Yhden muotoilukoulun läpikäyneenä voin vahvistaa luulosi todeksi: koulussa ei todellakaan käsitellä tarpeeksi yrittäjyysasioita ja muita muotoilijalle tärkeitä mainitsemiasi yrittäjyyden, myynnin ja markkinoinnin puolia. Jokaisella voi olla vaikka kuinka hyviä ideoita, mutta vain murto-osa osaa kehittää, myydä, brändätä jne. ne oikeasti tuotantoon ja myyntiin päättyviksi tuotteiksi. Onnekkaimmat päätyvät valmiin koneiston sisään ja pystyvät hyödyntämään sen tuotanto- ja markkinointikanavia, mutta suuri osa taitaa kyllä päätyä ihan muihin hommiin kuin koulutusta vastaaviin. Aika näyttää, miten meikäläisen käy. 😉
Marja A, mulla oli joskus opiskellessa sellainen ajatus, että on turvallisempaa olla keskinkertainen diplomi-insinööri kuin keskinkertainen käsityöläinen, mutta se ajatus on kyllä kadonnut – ehkä sen myötä, että olen löytänyt paikkani työelämässä, ainakin toistaiseksi, ja tällä hetkellä tykkään siitä. Mutta never say never.
Ps, toivottavasti perjantain luento oli hyvä. Oliko Stubb siellä? Sillä taisi pitää perjantaina vähän kiirettä Tuomiojan lausuntojen oikomisen kanssa 🙂
Johanna, sä oot yksi rohkeimmista ihmisistä ketä tiedän ja toivon ihan älskäristi menestystä!