Esikaupunkiviljelyä
Muutama vuosi sitten uneksin elokuisista kekkereistä, joissa olisi tarjolla hillittömät sammiot omalla parvekkeella kasvattamistani tomaateista tehtyä salsaa. Vuosi 2009 osottautui kuitenkin katovuodeksi, sillä satoni jäi kolmeen hailakanpunaiseen tomaattiin, jotka nekin olivat kuivimmat ja mauttomimmat tomaatit, mitä olen ikinä maistanut. Trauma oli syntynyt.
Mutta nyt on pakko tunnustaa: säännöllinen sissi- ja kaupunkiviljely-hypelle altistuminen on saanut sisäisen yrttitarhurini heräämäänuudestaan. Tiedän, että viherpeukaloni jököttää edelleen tiukasti keskellä kämmentä, mutta viime viikonloppuna päätin kohdata tomaattitraumani ja upotin sormeni multaan kolmen vuoden tauon jälkeen. Sissiviljely ja ninjapalstat ovat aivan liian repäisevää ja jännittävää puuhaa minun makuuni, joten tyydyin pelmuttamaan multaa mukavuusalueellani – omalla parvekkeella.
Kylvin kolmenlaista basilikaa ja tomaatinsiemeniä pieniin idätyskuppeihin. Räntäsade piiskasi parvekelaseihin. Facebook-kaverini väittivät minun olevan kuukauden myöhässä, mutta minun mielestäni kevätkin on kyllä vähintään kolme viikkoa myöhässä tänä vuonna – eli periaattessahan idätykseni on viivästynyt vain viikolla, mikä ei ole paha viivästys, eihän?
Myös tillin, persiljan, korianterin ja ruohosipulin kylväminen aiheuttivat pientä päänvaivaa. Omistan vain kaksi parvekelaatikkoa, joten kylvin aina kahta lajiketta yhteen laatikkoon. Sitten nähdään, viihtyvätkö ne keskenään. Suurempi arpomiseni liittyi kuitenkin siihen, olisiko siemet pitänyt peittää mullalla vai antaa olla paljaaltaan. Siemenpussin ohje ei maininnut asiasta mitään, ja lähdekritiikki esti minua uskomasta Suomi24:n ja Vauva-lehden keskustelupalstojen ristiriitaisia suosituksia. Päädyin kompromissiin ja ripottelin multaa muka-huolimattomasti sinne tänne.
Nyt on kulunut viikko kylvämisestä. Basilikat ja innokkaimmat tomaatit nostavat päätään. Tosin vielä on monta tilaisuutta mokata homma, joten ehkei kannata ihan heti ruveta buukkaamaan pesto-partya. Jäämme kuulolle.
