Method Putkisto 30 päivän teho-ohjelma

Työkaverini opiskelee päivätyönsä ohella Method Putkisto ja MP Pilates -opeksi. Eräänlaisena harkkatyönään hän piti sekalaiselle työporukalle Method Putkisto -syvävenytyskurssin, joka kesti toukokuun ajan. Ohjelmaan kuului 3 ohjattua venytyskertaa viikossa ja 1-2 kotiläksyharjoitusta per viikko.

IMG_2827

Method Putkisto on siis suomalaisen liikuntagurun, Marja Putkiston kehittämä (ja pitkälle kaupallistama) syvävenytysmenetelmä, jonka idea perustuu jotakuinkin seuraavaan (tai siis näin minä sen ymmärsin): Se, että kroppamme liikkuu, on pääasiassa luiden ja lihasten yhteistoiminnan ansiota – lihakset liikuttavat luita, ja sitä myöten koko akka liikkuu. Jos lihakset ovat kireitä ja lyhyitä, niin liikkuvuus kärsii. Monissa tapauksissa lihaksen pitäisi olla pidempi kuin vastaava luun pätkä, jotta jäsenemme pystyisi liikkumaan kunnolla. Siksi lihaksia tarvitsee venyttää.

Miten syvävenytys sitten eroaa tavallisesta venytyksestä? No, tavallinen venytys ottaa usein vain pintalihaksiin ja toisinaan jopa niveliin. Syvävenytyksessä ajatuksena on päästä käsiksi pintalihasten alla oleviin lihaksiin. Syvälle pääsemisessä oleellista on tietysti itse venytysliike ja sen pitkä(kin) kesto, mutta myös hengitys, keskivartalon tuki ja liikkeeseen keskittyminen – jotka olivat minulle tuttuja juttuja joogasta.

30 päivän teho-ohjelma oli aika rankka, mutta myös kiva. Ensimmäisellä viikolla pään ja kasvojen hermoja särki, kun lihakset alkoivat heräillä ikiroudastaan. Toisella viikolla olin energinen kuin Duracel-pupu ja minua janotti koko ajan. Kolmannella viikolla olo oli jo tosi ryhdikäs, liikkuva, ja huomasin nukkuvani tosi sikeästi. Neljäs viikko meni vähän plörinäksi muiden kiireiden vuoksi – mutta nyt ohjelman jälkeen huomaan kroppani olevan koukussa venyttelyyn.

Mitattaviakin tuloksia tuli: taivun eteen ja kummallekin sivulle jonkin verran enemmän kuin kuukausi sitten. Käsien liikkuvuus oli myös parantunut, mikä kertoo jäykkyyksien hellittämisestä rintalihaksissa, hartioissa, lavoissa ja kyljissä. Hengityskapasiteettini oli pysynyt samana. Mutta suurin ero näkyi lantiossa (josta väheni ohjelman aikana 4 cm) ja reidessä (- 5 cm) – mikä tarkoitti sitä, että farkut, jotka olin ostanut hiukan nafteina, sujahtivat ihan nätisti jalkaan.

Joku voisi kyynikkona sanoa, että ”toi on kuule nestettä eikä läskiä, mitä oot menettänyt”. Niin varmasti onkin – mutta itse koen, että minulle suurempi ongelma onkin ollut nesteen kertymisestä johtuva turvotus eikä niinkään perinteinen läskiylipaino. Ja summa summarum, jos unohdetaan sentit, niin ainakin sain hyvän olon, ryhdikkäämmän fiiliksen ja sikeämmän unen.